Faktahan se on että puolet avioliitoista päättyy eroon. Tottakai sitä häitä suunniteltaessa ja naimisiin mennessä ajattelee että tämä on ikuista. Miehenikin tokaisi että onneksi häitä pidetään vain kerran kun onhan tässä nyt kaikenlaista vääntöä ollut. Lisäksi meidän loppulasku se vain kasvaa kasvamistaan...
Minun vanhempani erosivat joskus 90-luvulla. Eikä se minua ole rehellisesti hetkauttanut suuntaan taikka toiseen, vanhemmalla iällä ihmettelinkin että jaksoivat niinkin pitkään toisiaan. Minulla tärkeintä on että molemmat ovat onnellisia, ei se että pitäisi väkisin kiinni jostain utopiasta Molemmat ovat menneet uudelleen naimisiin ja toiminpa äitini kaasonakin aikanaan. Ei ole uusia tai nykyisiäkään sisaruksia ja saan pitää paikkani ainoana lapsena. Olen siitä onnellisessa asemassa että molemmat vanhempani ovat aikuisia, ja he myös käyttäytyvät kuten aikuiset, joten mitään ongelmia ei istumajärjestyksen kanssakaan tule. On todella sääli kun joskus kuuntelen ystäväni murhetta siitä, miten toinen vanhemmista saattaa jättää häät väliin, sillä ei pysty olemaan samassa huonessaan entisen puolisonsa kanssa. Ei edes tyttären hääpäivänä.
Asia tuli mieleeni kun katsoin elokuvan The Big Wedding (typerä suomennus: Yhdet häät ja kolme anoppia) ja en voinut olla nauramatta. Ihan mahtava elokuva, jossa entinen aviopari joutuu valehtelemaan olevansa naimisissa, poikansa häiden kynnyksellä. Kannattaa katsoa, jos ei muuta niin hääpuvun, kampauksen ja koristelujen vuoksi.
Erot ja uusioliitot ovat arkipäivää, joten tämä ei millään tavalla vaikuta mihinkään. Googlailinpa kuitenkin huvikseni etikettisääntöjä tällaisessa tilanteessa. Häät.fi sivuilla oli seuraava teksti:
"Vihkipaikassa morsiamen suku istuu vasemmalla, sulhasen suku oikealla. Morsiusparin vanhemmat ja tilan salliessa myös muut perheenjäsenet istuvat kunniapaikalla etupenkissä. Mikäli vanhemmat ovat eronneet, etupenkissä istuu se vanhemmista, jonka luona sulhanen tai morsian on viimeksi asunut. Yhtä hyvin eronneetkin vanhemmat voivat istua eturivissä vierekkäin. Tässä tapauksessa mahdolliset uudet puolisot sijoitetaan seuraavaan penkkiriviin."
Niin että anteeksi mitä? Eiköhän Tuomiokirkon penkkirivi ole sen verran kattava että sinne mahtuu mainiosti niin vanhempieni lisäksi myös heidän puolisonsa. Tuohan olisi ihan kamalaa. Istukaa te nyt siellä vähän taaempana ja annetaan näiden eronneiden istua täällä edessä keskenään. Ei missään nimessä. Tai mikä parasta äiti yksinään, sillä hänen kanssaan minä viimeksi osoitteeni jaoin. Perhe on perhe, vaikka niitä olisikin kaksi. Kohta niitä on kolme.
Minun vanhempani erosivat joskus 90-luvulla. Eikä se minua ole rehellisesti hetkauttanut suuntaan taikka toiseen, vanhemmalla iällä ihmettelinkin että jaksoivat niinkin pitkään toisiaan. Minulla tärkeintä on että molemmat ovat onnellisia, ei se että pitäisi väkisin kiinni jostain utopiasta Molemmat ovat menneet uudelleen naimisiin ja toiminpa äitini kaasonakin aikanaan. Ei ole uusia tai nykyisiäkään sisaruksia ja saan pitää paikkani ainoana lapsena. Olen siitä onnellisessa asemassa että molemmat vanhempani ovat aikuisia, ja he myös käyttäytyvät kuten aikuiset, joten mitään ongelmia ei istumajärjestyksen kanssakaan tule. On todella sääli kun joskus kuuntelen ystäväni murhetta siitä, miten toinen vanhemmista saattaa jättää häät väliin, sillä ei pysty olemaan samassa huonessaan entisen puolisonsa kanssa. Ei edes tyttären hääpäivänä.
Asia tuli mieleeni kun katsoin elokuvan The Big Wedding (typerä suomennus: Yhdet häät ja kolme anoppia) ja en voinut olla nauramatta. Ihan mahtava elokuva, jossa entinen aviopari joutuu valehtelemaan olevansa naimisissa, poikansa häiden kynnyksellä. Kannattaa katsoa, jos ei muuta niin hääpuvun, kampauksen ja koristelujen vuoksi.
 |
| kuva |
Erot ja uusioliitot ovat arkipäivää, joten tämä ei millään tavalla vaikuta mihinkään. Googlailinpa kuitenkin huvikseni etikettisääntöjä tällaisessa tilanteessa. Häät.fi sivuilla oli seuraava teksti:
"Vihkipaikassa morsiamen suku istuu vasemmalla, sulhasen suku oikealla. Morsiusparin vanhemmat ja tilan salliessa myös muut perheenjäsenet istuvat kunniapaikalla etupenkissä. Mikäli vanhemmat ovat eronneet, etupenkissä istuu se vanhemmista, jonka luona sulhanen tai morsian on viimeksi asunut. Yhtä hyvin eronneetkin vanhemmat voivat istua eturivissä vierekkäin. Tässä tapauksessa mahdolliset uudet puolisot sijoitetaan seuraavaan penkkiriviin."
Niin että anteeksi mitä? Eiköhän Tuomiokirkon penkkirivi ole sen verran kattava että sinne mahtuu mainiosti niin vanhempieni lisäksi myös heidän puolisonsa. Tuohan olisi ihan kamalaa. Istukaa te nyt siellä vähän taaempana ja annetaan näiden eronneiden istua täällä edessä keskenään. Ei missään nimessä. Tai mikä parasta äiti yksinään, sillä hänen kanssaan minä viimeksi osoitteeni jaoin. Perhe on perhe, vaikka niitä olisikin kaksi. Kohta niitä on kolme.
Ihanaa, että teillä on noin harmoninen tilanne! Kuulostaa tosi hyvältä. Toista se on meillä, kun en haluaisi edes kutsua isääni. En toisaalta halua loukatakaan, mutta en silti halua häntä paikalle. Puhumattakaan, että mihin se isä sitten laitettaisiin istumaan...
VastaaPoistaIkävä kuulla. Toivottavasti saat ratkaistua asian, monesti pelkkä puhuminen auttaa.
PoistaOnneksi teilläkin on asiat noin hyvin. Meillä äiti tulee isän kanssa toimeen, mutta toivoi kuitenkin juhlapaikassa istumapaikkaa hiukan isästä kauempana, jotta voi ottaa rennosti. Tämä hänelle suotakoon :).
VastaaPoistaNo en minäkään haluaisi istua exäni vieressä juhlissa, joten tämä on ihan ymmärrettävää.
PoistaEn voisi olla yhtään enempää samaa mieltä :D.
PoistaOikeesti on ihailtavaa tuo teidän perheen tilanne. Meillä isä menee varmaan peten puolelle istumaan ennemmin kuin näkee edes vilaukselta äitiä. Plaseerausta odotellessa, siitä tulee tuskaa, kun pitää ihan eri puolelle salia heidät sijoittaa ja miettiä et miten hakevat ruokaa ettei kukaan loukkaannu...
VastaaPoistaAargh, tuo on kyllä tuskallista. Olen todella kiitollinen että meillä ei ole eron annettu vaikuttaa lapsen ja vanhempien väliseen suhteeseen. Jos meillä jompi kumpi alkaisi tällaisesta minun hääpäivänäni leikkimään, niin olisi hyvin vakavan keskustelun paikka se.
PoistaOnpa kurjia tilanteita yllä. Omat vanhempani edustavat sitä 30 vuoden iloista avioliittoa, mutta A:n isä ei ole kuvioissa lainkaan, joten meillä pohditaan lähinnä, miten ratkaistaan kirkossa yksistään eturivissä istuva anoppi. Eipä ainakaan tule kinaa eronneiden puolisoiden välillä.. Noh, ehkä istutamme myös A:n mummun samaan, kun pappa ei enää juhlakuntoinen ole.
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä ratkaisulta, näin ellei meillä tulisi mummoni kaveriksi minun isotädit eli hänen siskonsa niin pistäisin mummoni istumaan myös eturiviin.
PoistaIhana kuulla, että teillä eronneet vanhemmat kykenevät elämään sovussa. Hyvin usein sitä pudistelee päätään, miten aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin kerhoikäiset. Ja jos vanhemmat ja heidät uudet puolisonsa tulevat hyvin toimeen keskenään, niin tottakai samaan penkkiriviin! Olisi kyllä tosi outoa ohjailla ihmisiä istumaan muutaman penkkirivin päähän toisistaan.
VastaaPoistaTäällä Saksassa on muuten käsittääkseni istumajärjestys kirkossa juurikin toisin päin: vasemmalla sulhasen perhe ja oikealla morsiamen perhe. Saa nähdä, millainen kaaos kirkossa syntyy, haha :D
Itse kun tällaista draamaa ei ole tarvinnut kokea, ihmettelen niitä vanhempia jotka kuten sanoit käyttäytyvät kuin kerhoikäiset.
PoistaOhhoh, siinä sitten kaikki menevät vasemmalle! Kumman tavan mukaan menette?
On kyllä varmasti tosi kurjaa, jos joutuu miettimään tuollaisia "ylimääräisiä" asoita hääpäivänä! Meilläkin onneksi vanhemmat osaavat käyttäytyä kuin aikuiset ja molemmat edustavat uusien puoliskojen kanssa aina yhtä mallikkaasti. Vähän rakoa plaseeraukseen meilläkin tosin jätetään :D
VastaaPoistaHajurakoa kannattaa jättää. Ei kukaan halua istua exänsä ja hänen uuden kumppaninsa vieressä...
PoistaMeillä on juuri tuo tekstisi tilanne, aloin jo miettiä, että tunnemmeko toisemme :D Oikeastaan olen iloinen, että äitini jättää juhlat väliin, koska luulen, että itseltä menisi koko juhlafiilis hänen istumapaikasta ja viihtyvyydestä stressatessa.
VastaaPoistaMyös sulhasen vanhemmat ovat eronneet, mutta tulevat hyvin toimeen. Onnittelut otamme vastaan kahden, koska nykyisellään kuvio olisi muuten vähän liian sekava.
Hääpäivänä viimeinen asia mitä tulisi stressata on muiden viihtyvyys. Kuulostaa julmalta, mutta jos joku ei viihdy osaa hän ehkä aikuisena ratkaista asian itse ja käyttäytyä silti hyvin.
PoistaKatkerat erot ovat aina kurjia. Omat vanhempani ovat häiden aikaan olleet naimisissa 34 vuotta. Ihme kyllä. Tuskien taivalhan sekin välillä ollut... miehen vanhemmat ovat eronneet mutta pienellä päänvaivallahan se plaseeraus tehdään. Hääpäivänä aikuisten ihmisten pitäisi kuitenkin osata käyttäytyä. Ja muutenkin.
VastaaPoistaSitähän minäkin sanon miehelleni että mietinhän sitä että olemme olleet vasta kuusi vuotta yhdessä. Kuinka monta kymmentä vuotta me tulemme vielä olemaankaan. Plaseerausta joudutaan mekin miettimään mutta enemmän siltä kantilta että miten kaikki mahtuu.
PoistaJoskus lapset (joskus) käyttäytyvät enemmän aikuismaisesti kuin aikuiset. Kai tälläiset suurten tunteiden juhlat nostavat sitten sen kiukuttelun esiin.