maanantai 30. kesäkuuta 2014

Sormuksen sovitus

Ihanaa maanantaita kaikille!

Kävimme viikonloppuna sovittamassa kihlasormusta Tampereella ja samalla tilasimme vihkisormukseni. Pääsemme noutamaan ne heinäkuun 19. päivä enkä voisi olla enempää innoissani! Timantteja ei voi olla ikinä liikaa, tosin Karrin mielestä voi. Sanoinkin että timanttien koko kasvoi joka yhdessäolovuosi, kun ei kosittu...


sormus raakavaiheessa

Nyt sormuksen nähtyäni taas sormessani en ole ollut mistään valinnastani näin varma. Se tulee olemaan täydellinen. Aikaisemmista sormusmietinnöistäni voit lukea täältä. Nyt mietinkin että raaskinko käyttää sormusta ennen häitä, sillä sormuksen noudosta on vain reilu kuukausi häihin aikaa. Näin ne säilyisivät kiiltävinä ja kauniina hääpäivään asti. Saa nähdä, toisaalta olen sellainen harakka korujen suhteen että sormus menee heti sormeen ja katselen sitä seuraavan viikon hurmioituneena.

Blogiini on tullut nyt entistä enemmän lukijoita meidän vieraslistaltamme ja arvailuja suuntaan ja toiseen on alkanut satelemaan. Erityisesti hääpukuni tuntuu kiinnostavan monia. Minusta se on vain ihanaa ja myönnän että teen itse ihan samaa kun menemme ystäviemme häihin. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä että julkaisen kuvia sormuksesta, minun ja Karrin puvusta ja muista vastaavista isommista jutuista vasta häidemme jälkeen. Nyt tasan puolet vieraista on jo ilmoittautuneet ja vain yksi kielteinen vastaus on tullut! Tällä hetkellä ilmoittautumisakseli on Brasilia-Kuopio, pohjoisempi Suomi antaa vielä odottaa itseään.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kenet kutsutaan, ketä ei?

Lähetimme kutsut eteenpäin 9.6. ja häät ovat siis 6.9. Ei ollut tämä numeroleikki enää tässä vaiheessa sattumaa. Tähän mennessä jo melkein puolet kutsun saaneista on vastannut myöntävästi kutsuumme! Ihan mahtavaa, pelkäsin kovasti että ilmoittautuminen jätetään viime tippaan. Vielä tosin on reilu kuukausi ilmoittautumisaikaa jäljellä. Uskon että meidän häidemme nettisivuilla on paljon tekemistä ilmoittautumisen kanssa.

Monelle hääparille tuottaa päänvaivaa se ketä kutsuisi, niin meillekin. Minun isäni puolen suku on suuri ja äitini on minun tavoin taas ainut lapsi, mutta olemme hyvin läheisiä isotätieni kanssa. Karrin suku vuorostaan on pieni, yhteenlaskettuna 17 henkeä. Jos olisimme kutsuneet kaikki tähän kuuluvat, olisi yhteyslaiva kirkon ja juhlapaikan välillä koostunut pelkästään tästä porukasta. Jouduimme siis luonnolisesti karsimaan. Päätimme kutsua vain mummit, kummit sekä pari muuta, muutoin vieraslista koostuu täysin ystävistämme. Tämä aiheutti minulle huonoa omaatuntoa ja kirjoittelinkin pupu pöksyssä sukulaisilleni viestin aiheesta, jotka eivät kutsua saaneet. Onneksi minulla on fiksua ja ihanaa sukua! Pelko oli turhaa.


kuva

Joten mitä tästä opin? Ole rehellinen niille, jotka eivät kutsua saa ja ole avoin syistä. Älä kutsu sukulaisia mitä te molemmat ette ole nähneet. "Kiva kun pääsit tulemaan, tässä on Karri, te ette olekaan tavanneet". Pidä pääsi, mutta ole silti avoin ehdotuksille. Kannattaa alkaa jo vieraslistaa tehdessä miettimään istumajärjestystä. Jos et voi sijoittaa jotain vierasta kenenkään viereen, niin onko kutsuminenkaan viisasta?


Nyt lähden viikonlopuksi Tampereelle, missä ohjelmassa on apuna olo äidille hänen teettämänsä puvun sovituksessa, sekä sormusten sovitus!!! 


torstai 26. kesäkuuta 2014

Minun hääni ovat parhaat missä tulen olemaan

... ja sinun hääsi ovat parhaat missä sinä tulet olemaan / olet ollut.

Näinhän se on, jokainen tekee täysin tyylillään. Katsoin juuri suomalaista versiota Neljät häät-ohjelmasta ja jokainen morsio oli varma voitostaan. Näin sen pitääkin olla! Omien häiden tulee olla juuri sellaiset kuin haluat niiden olevan. Toki ohjelman lopussa morsiamet ihmettelivät miksi rouva B voitti, varmaankin unohtivat että itse antoivat pisteitä kaikille...




Olen tietoisesti vältellyt häistämme puhumista, sillä sitä seuraavat kommentit ovat aina ihan mahtavia sammakoita. Kysyn jos vastataan on mottoni, onneksi kuitenkin suurin osa päätyy ihastelemaan ja onnittelemaan. Kuitenkin on niitä joiden on pakko antaa se oma mielipiteensä siitä miten hänen häänsä tulisivat sitten tapahtumaan. Tässä pari parasta, kun olen kertonut kirkosta, sormuksesta jne.

"Emme tarvitse isoja häitä ja kirkkoa keskellä kaupunkia"
No minä tarvitsen, haluamme juhlia ystäviemme ja läheistemme kanssa, meille hyvin tärkeää tapahtumaa. Minulla se on ihan yksi ja sama kuinka isot häät jollain on, ei minun onnellisuuteni määrä laske sen mukaan kuinka monta vierasta enemmän jollain on.

"No ei kai kukaan nyt sellaista tai sellaista hääpukua"
Se mikä näyttää hyvältä toiselle, ei välttämättä näytä hyvälle minun päälläni. Lisäksi kaikilla ei välttämättä ole mielikuvitusta hahmottaa miltä alusta asti suunniteltava puku tulisi näyttämään päällä.

"En minä tarvitse näyttäviä sormuksia mennäkseni naimisiin"
No kivat sulle, mutta minä olenkin harakka kaiken suhteen mikä kiiltää.

"Meillä mies ei todellakaan halua mitään teemaa ja suurta tapahtumaa"
No meidän suhteessa onkin kaksi, jotka asiasta päättää ja kummaltakin kysyttiin.


Että näin, menisi nyt seuraavat pari kuukautta nopeasti ettei tarvitse enää puhua näistä...

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Häämatkan mekkosaldo kasvoi juuri

Ennen juhannuksen alkamista kävin kiertelemässä hiukan pitkin Helsingin keskustaa ja päädyin taas ihanaan luottokauppaani Casaciin Yrjönkadulla. Jotenkin silmäni ovat jo niin harjaantuneet katsomaan vaatteita ja tavaroita "hääsilmällä" että täältäkin bongasin toinen toistaan ihanampia valkoisia ja vaaleita mekkoja vaikka häiden jatkoille, seuraavan päivän brunssille tai häämatkalle. Eivätkä hinnat todellakaan olleet kalliita. Ohessa muutama suosikkini mitä oli pakko päästä kokeilemaan ja lähtipä näistä mekoista yksi matkaanikin. Se tulee olemaan Rooman reissuumme täydellinen!

Vallitsevan jalkapallokuumeen ja tämän bloggaajan hyvin räjähtäneen ja väsyneen ilmeen ansiosta, koristaa pääni paikkaa jalkapallot. Ehkä tämän huomasittekin. Ihastuin niin moneen asiaan näissä mekoissa. Erityisesti tuon herkän roosan selkä oli aivan ihana, sekä pitkähihaisen mekon vuori miellytti, sillä se oli tumma beige, eikä valkoinen.












Tällä viikolla liikkeeseen tuli yli sata mekkoa lisää ja lisäksi ne ovat kaikki kesäalessa! En uskalla enää mennä katsomaan näitä uusia mekkoja. Liikkeen omistaja Leena lupasi kaikille mekon ostajilleVågan yllätyslahjan, kunhan mainitsee olevansa blogini lukija.

Casac sijaitsee Helsingissä osoitteessa Yrjönkatu 23, eli aivan siinä Yrjönkadun uimahallin lähellä. Lisäksi shoppailla voi myös Lappeenrannassa Wilhunkulmassa. 

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Vaihtoehto virrelle

Kirkossa virren sijasta voidaan esittää tai soittaa jokin kappale. Meidän valitsema kappale on hyvin henkilökohtainen ja tärkeä, sillä se tuo mieleen seurustelumme ihan alkuajat kuusi vuotta sitten. Kesäaamut ja järkyttävän kuuman Töölön asunnon. Sen esittäjiksi lupautuivat kaksi ystäväämme.

Listasin alle pari mielestäni kaunista suomalaista kappaletta vaihtoehdoksi virrelle, laitoin mukaan myös sanat. Kaikki nämä löytyvät Youtuben lisäksi Spotifysta, joten voitte kuunnella niitä siellä. Toivottavasti jollekin kappaletta miettivälle tästä on apua. Paljon vaihtoehtoja löytyy eri hääfoorumeilta, mutta halusin listata tähän niitä ehkä vähän tuntemattomampia kappaleita. Kappaleita voi aina muuttaa niitä uudelleen sovittamalla.



kuva



Kolmas Nainen - Me ollaan ne


Me ollaan ne joilla syytä on huokailla

Joillon muistoja, kipua, kaipuuta

Me ollaan ne jotka luopuivat paljosta

Ollaan ne jotka kosketti onnea


Me ollaan ne joita tuuli heitteli

Me ollaan ne jotka yö kerran peitteli

Ne

Joille kaupunki hiljeni merkiksi

Joille kaukana pilvissä välähti

Nähkää toisenne uskokaa todeksi se
Minkä näätte ja löytäkää toisenne nyt









Jenni Vartiainen - Minä sinua vaan

Ihmiset kuin mantraa sitä toistelee

entä jos sen voima niin vain vähenee
en sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa
kuva
enkä sanoo ääneen en ees kirjoittaa

kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan

niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan

ja jos joku päivä sinä enää et

sittenkin ois mulla selvät sävelet
vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan
minä tiedän että sua ainiaan

kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan

niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan

ja jos joskus syliin mustan maan

mä sua joudun kantamaan
niin minä sinua vaan

kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan

niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan

ja jos joskus syliin mustan maan mä sua joudun kantamaan

niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan


Vesa-Matti Loiri - Kaunis

Lämmintä viiniä juot pullon suusta
kuva
Naurat ja laulat mun tarakalla
Suutelet pelotta kuutamouinnilla
Leikimme rakkautta tähtien alla

Kaunis
Sylissäni vielä aamulla sä olet
Kaunis
Tukka sekaisin ja kalpeana olet
Kaunis
Joka hetki edellistä olet vielä kauniimpi

Täysiä vuosia, kynttilät kakussa
Pieniä kenkiä lattialla
Vien sinut Pariisiin, kun väsyt onnesta
Elämme rakkautta tähtien alla

Kaunis
Sylissäni vielä aamulla sä olet
Kaunis
Tukka sekaisin ja kalpeana olet
Kaunis
Joka hetki edellistä olet vielä kauniimpi

Samalla rannalla katsomme aaltoja
Silitän kädellä vapisevalla
Harmaita hiuksia pois sinun otsalta
Olemme rakkautta tähtien alla

Kaunis
Sylissäni vielä aamulla sä olet
Kaunis
Tukka sekaisin ja kalpeana olet
Kaunis
Joka hetki edellistä olet vielä kauniimpi




Onko muille tulossa virren sijasta muuta musiikkia? Mikäli ei, niin onko jo virsi valittu?


perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannus ja morsiandieetti

Sillä välin kun mies pakkailee autoa juhannusreissua varten ja tuskailee ottaisiko mukaan shortsit vai pilkkihaalarit, onhan kyse Suomen juhannuksesta, minä haluan kertoa meidän viime viikonlopusta. Kävimme Taste of Helsingissä kolmatta kertaa ja joka vuosi ruokia ja viinejä on tullut maisteltua ahkeraan. Tänä vuonna kävin myös Taittingerin shampanjamaistelussa, mikä oli yksi omia kohokohtiani. Maistelin kahden päivän aikana yhteensä 13 eri ruoka-annosta, söinpä yhden niistä kahdestikin. En ikinä kieltäydy hyvästä ruuasta.




Tämä toi mieleen morsianten kovat paineet laihduttamisesta ja keventämisestä häitä varten. Syön terveellisesti, tai noh normaalisti kuutena päivänä viikossa enkä todellakaan stressaa syömisistäni. Ainoa "kuuri" minkä aioin toteuttaa on suolaton ja vähähiilihydraattinen ruokavalio pariksi viikoksi ennen häitä. Näin saan elimistöstä turhat nesteet pois ja ihokin kiittää tästä teosta. Kunhan muistaa vain juoda vettä, nukkua kunnolla ja yrittää olla stressaamatta niin elimistö toimii!

Viime sunnuntain auringon kunniaksi lähdimme käymään Linnanmäellä. En ole itse yhtään huvipuistoihmisiä, en ole ollut sitä lapsena, enkä ole sitä nytkään, mutta sunnuntaina siellä oli neljän tunnin ajan kaikkiin laitteisiin vapaa pääsy. Kävin junassa ja maailmanpyörässä sekä elämäni ensimmäistä ja viimeistä kertaa jossain avaruusmaisessa vuoristoradassa, josta en tykännyt yhtään. Mieluummin otan lasin viiniä ja istun ulkona, kuin ajalen noilla laitteilla, yäääh. Mutta nautin kävellä ympäriinsä. Onneksi ilma oli kuitenkin aurinkoinen ja nappasinpa meistä selfienkin!









Jahas nyt on sitten kassit kuulemma pakattu, parasta mennä vielä pakkaamaan oma laukku niin voidaan aloittaa juhannuksen vietto!


                             Oikein ihanaa juhannusta kaikille ! 

torstai 19. kesäkuuta 2014

Häidemme ostoslista


Ajattelin kirjata ylös mitä olemme häiden varjolla hankkineet. Mekkojahan on sitten näköjään siunaantunut kiitettävästi... Se hyvä puoli tosin puvun teettämisessä on etten tule toisiin aatoksiin häämekostani, sillä nyt se on tasan sellainen kuin haluan. Yritin kovasti suosia ostoksissamme suomalaista, mutta tuosta listasta aika hyvin tulee esille se, että nettikaupat vievät voiton. Tässä siis puhtaasti materiahankinnat.


Jo ostetut/tilatut:

morsiamen hääpuku (Pukuni)
morsiamen kengät (Christian Louboutin)
morsiamen korvakorut ja rannekoru (koruliike Espanja)
morsiamelle kukkia hiuksiin (etsy)
morsiamen korsetti (Victoria's Secret)
morsiamelle laukku (etsy)
jatkomekko
brunssimekko (Ted Baker ellei vaihdu)
ballerinat (H&M)
aamutakki (Etam)
häätuoksu (sokos, Jean-Paul Gaultier)
paljettibolero (Debenhams, ebay)
bride-toppi ja alkkarit (Victoria's Secret)

sulhasen puku ja liivi (Solo)
sulhasen solmio ja taskuliina (gTie)
sulhasen sukat (Happy Socks)
häätuoksu (sokos, Jean-Paul Gaultier men)
sulhasen kalvosimet (etsy)

kaasojen mekot (etsy)
kaasojen korut (Snö of Sweden)
kaasojen laukut (etsy)

bestmanien kravatit (etsy)
bestmanien sukat (Happy Socks)
bestmanien kalvosinnapit (suunniteltu itse, etsy)
morsiamen isän kalvosinnapit (suunniteltu itse, etsy)
sulhasen isän kalvosinnapit (suunniteltu itse, etsy)

vieraslahjat (etsy)
pikkusuolaiset ja makeat laivaan (amazon & Anttila)
pommacit laivaan (Hartwall)
pillit skumppaa varten (juhlacenter)
paperipussit nameja varten (juhlacenter)
saippuakuplat (ebay.co.uk)
pöytänumerot (Amanda B)
nimikortit pöytiin (etsy)
tusseja, kartonkia, kyniä (Staples)
noin sata metriä eriväristä nauhaa (etsy)
tarroja meidän monogrammilla (Label Amour)

photoboothin tausta (huuto.net)
photoboothin rekvisiitta (ebay & äiti)
kakkukoriste (etsy)

kutsut ja maihinnousukortit (Offsetpainotalo Tuovinen)
vieraskorit vessoihin (Tiger)

vieraskirja






Vielä ostamatta: 

morsiamen stay-upit, monet stay-upit, yksi per tunti
sulhasen kauluspaita (Schoffa)
sulhasen kengät
bestmanien takit (Stockmann)
bestmanien taskuliinat

lisää karkkia laivaan (laivalta)
miniskumpat (Tallinna)
ohjelma & pöytäjärjestys (Offsetpainotalo Tuovinen)
nenäliinat kirkkoon
auton koristelu?
valkoisia klemmareita 100kpl (en tiedä mistä)
vessan vieraskoreihin sisältöä (tämäkin sieltä Tallinnan matkalta)







Onko tässä nyt jotain jota olen unohtanut? Tai siis eihän tässä ole enää mitään mitä olen unohtanut?


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Meidän kutsut osa 3, viimeinen osa

Kun lähdimme rakentamaan kutsun ilmetta oli selvää että halusimme teeman näkyvän vahvasti. Väreinä toimivat sininen, valkoinen ja ripaus punaista, jota löytyy muutamasta yksityiskohdasta myös häissä. Halusimme kutsuun hääkirkkomme Tuomiokirkon, juhlapaikkamme Boathousen sekä laivan joka kuljettaa vieraat rannasta saareen. Halusimme myös että kutsusta näkyy tilanteen rentous ja meidän tyhmät juttumme. Tekstinä onkin "Tervetuloa purjehtimaan kohti Anniinan & Karrin avioliiton satamaa", todella kornia mutta voin sanoa ettei se jää häidemme ainoaksi kuivahkoksi vitsiksi. 





Kaikkein parasta mielestäni kuitenkin on meille suunniteltu oma monogrammi. Siinä on ankkuri ja köysistä muodostuu sydän. Imelää, mutta just parasta! Toinen lisä on maihinnousukortti, mietimmekin jo että pyydämme kapteenia kysymään kortteja laivaan astuttaessa, olisi siinä vieraiden ilmeessä näkemistä! Maihinnouskortti jätettiin hyvin simppeliksi ja mielestäni tyylikkääksi. Maihinnousukortti oli ainoa ylimääräinen lipuke kutsussa, muutoin kaikki tieto mahtui itse kutsuun.






Niin ja surullisen kuuluisat tarrat, mihin ne meni? Niillä kiinnitettiin kutsun sivut toisiinsa, joten kun kutsun sai, oli tarra/sinetti rikottava. Niin pieneen juttuun niin paljon käytettyä aikaa.





maanantai 16. kesäkuuta 2014

Meidän kutsut osa 2, hääsivut

Ennenkuin julkistan viralliset kutsumme niin haluan jakaa teille mielestäni maailman hienoimmat hääsivut! Maailman hienoimmat siksi että nörttimieheni on nämä tehnyt. Näiltä sivuilta löytyy kaikki tarvittava tieto sekä linkki ilmoittautumislomakkeeseen, minkä kautta voi ilmoittautua ilman että tarvitsee olla sosiaalinen kasvotusten tai puhelimitse! Helppoa sanon minä.

Toivon kovasti että tämä nopeuttaa kutsuun vastaamista, vaikka "aikaa onkin" 3.8.2014 asti. Kuitenkin järjestäjälle on aina helpompi, on kyse sitten mistä tilaisuudesta tahansa, että kutsutut ilmoittavat hyvissä ajoin. Samalla kysymme allergioita sekä jatkopaikalle kuljetuksen tarvetta.





Huomenna vihdoin esittelen teille kutsumme, onhan tässä jo viikko kulunut niiden lähetyksestä... Ilmoittautuneita on jo yli 10% kutsutuista, joka on hyvä saalis ekalle viikolle!



lauantai 14. kesäkuuta 2014

Yksi elegentti ja kallis koru. Ehkäpä safiiri?

Samalla kun toivun eilisen Taste of Helsingin ruokaähkystä ja valmistaudun uuteen koitokseen tänään, lueskelin Venuulta tullutta mailia, jossa he kertoivat tieteellisen tarkasta häähoroskoopistaan. Nauroin katketakseni omalle häähoroskoopilleni, Korppu ja Morsio kirjoittivat jo omistaan.. Pitäähän se nyt paikkansa, ainakin melkein. Pukunin Saara on minun hääpuvun huippusuunnittelijani, safiirikorvikset ja rannekoru, tosin ei ihan oikeat sellaiset on tulossa myös. Tyylikkyyden perään toitotan joka toisessa postauksessa ja eihän kukaan ole Liuskasaaresta kuullut, eihän? Vaimona olen varmasti todella huoltapitävä, nytkin raahaan aamiaista jääkaappiin että tuo toinen puolisko söisi jotain ennen lounasta. 

Tässä kuitenkin poimintoja omastani,  vaa'an horoskoopista:

Puku: Uusin muotilehti voisi auttaa tässä. Tai ehkäpä joku huippusuunnittelijan luomus?

Korut: Yksi elegantti ja kallis koru. Ehkäpä safiiri?

Häät: Avainsanat vaa’an häissä on tyylikkyys, eleganttius ja muodikkuus. Pieni saari rannikolla, josta vain viisitoista ihmistä on kuullut.

Vaaka vaimona: Kerran kun vaakanainen päättää pitää huolta sinusta, hän keskittyy sinuun täysiä. Hän ei välttämättä tee ihan kaikkea itse, mutta hän kyllä pitää huolen, että kaikki tulee tehdyksi tavalla tai toisella. Hänellä on kaikesta huolimatta taloustuntemusta. Ja tyyliä, sitä häneltä löytyy.

Oman horoskooppisi voit lukea venuun sivuilta, sitä kannattaa kurkata myös mikäli juhlapaikka on vielä mietinnässä. 


kissojen horoskoopissa tämä on kuva vaa'asta (kuka näitä keksii)
kuva




perjantai 13. kesäkuuta 2014

Entä jos sataa??

Tätä on pakko miettiä, sadetta syyskuussa. Ei mitenkään mahdotonta. Viime vuonna 6.9. oli +22 astetta lämmintä ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta, pidimme nimittäin kirjaa. Sadehan ei sinällään haittaa, laivastamme löytyy katto, samoin juhlapaikasta ja vuokraamastamme autosta. Valkoisia sateenvarjoja on eteinen pullollaan. Ongelma tulee kuvien ottamisessa. Olimme suunnitelleet jotain kaunista merellistä maisemaa taaksemme ulkoilmassa, entäs jos sataakin, siis ihan kunnolla?


kuva


Vaihtoehtoja on monia ja niitä ollaan pohdittu yhdessä. Yksi niistä on Tuomiokirkon krypta, jossa tosin on heikohko valaistus, joten en tiedä miten se toimisi käytännössä. En ehkä kuitenkaan halua hääkuviani täysin maan alla pimennossa.

kuva


Venevajoja Helsinki on pullollaan. Se sopii ainakin teemaan ja siellä on tilaa. Tosin loisteputkivalaistus ei ole kovin imarteleva. Onneksi on photoshop tai paint.

kuva


Ulkoilmassa toimivat Tuomiokirkon pylväiden antama suoja, erilaiset puiset siltojen levähdyspaikat (mikä näiden oikea nimi oikein on?) sekä tietenkin ne sateenvarjot, mikäli ei enää haittaa että helmat kastuu.

kuva


kuva


Onko mitään hyviä ideoita? Mitä lähemmäksi häitä mennään sen heikommaksi ideaputki käy.


torstai 12. kesäkuuta 2014

Raamatunkohta

Kävin hakemassa esteettömyystodistuksemme ja vihkiraamatun meidän kotiseurakunnastamme, samalla vielä varmistin että kuulutuksemme ajankohta pitää. Oli nimittäin sen verran härdelliä silloin kirkkoherranvirastossa kun siellä viimeksi käytiin että en halua jättää mitään sattuman varaan.

Kun sain vihkiraamatun käteeni jäin miettimään raamatuntekstiä mikä luettaisiin kirkossa. Olin varma että niin paksusta opuksesta löytyisi muutakin kuin ne perinteiset jo moneen kertaan kuulleet, tosin todella kauniit kohdat. Aloin tutkimaan asiaa tarkemmin ja seurakunnan sivuilla vihkikaavassa annetaan vaihtoehdoiksi vain yhdeksän eri tekstiä. Näistä vain kolme sointui omaan korvaani mukavaksi.


kuva


Perinteisin on korinttilaisten kirjeestä teksti rakkaudesta. Tämä on ollut melkein jokaisella käymissä häissämme, mutta tämä sopisi siinä mielessä meille että siinä mainitaan myös kutsustamme löytyvät ankkuri ja sydän.

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 
(1. Kor. 13: 1, 4–8, 13)


Tämä on turhan synkkä, mutta varmasti hyvä vaihtoehto jollekin.

Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. 
(Ruut 1: 16–17)


Laulujen laulun teksti on vähän harvinaisempi käymissämme häissä, mutta varmasti yhtä suosittu kuin korinttilaisten kirje.

Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
(Laul 8:6)


Toinen mietinnän aihe on että kuka sen tekstin lukee?
Kaasot ja bestmanit pääsevät halutessaan ääneen aina, joten pitäisikö tehtävään pyytää jotain toista?

Onko muilla jo tekstit selvillä?


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Meidän kutsut osa 1

Vein eilen kutsut postiin, ihan oikeaan postitoimistoon, en laatikkoon. Hymyilin kuin Naantalin aurinko kun kävelin merimiesmekossani kohti postia, kassissa 73 kutsua. Samalla kävin Kirkkoherranvirastosta hakemassa raamatun sekä esteettömyystodistuksen. Ei ollut esteitä.

Olen todella, todella onnellinen siitä ettei meidän tarvinnut itse lähteä näitä kutsuja tekemään. Kutsut meille teki Karrin veljen tyttöystävä Roosa Riski, joka valmistui juuri Sisustusarkkitehdiksi. Todella lahjakas ja ihana nuori suunnittelija! Hän teki meille myös oman monogrammin, joka on aivan ihana ja täysin teeman mukainen. En voi häntä tästä kylliksi kiittää. Teimme hänelle todella kamalan pohjan wordilla, mistä näki suunnilleen mitä elementtejä haluaisimme, hän teki sitten siitä toimivan kokonaisuuden. Kesällä teemme hänen kanssaan vielä menut, kirkko-ohjelman, pöytäjärjestyksen, juhlien ohjelman ja lopuksi myös kiitoskortit.

Kutsut painettiin minun kotikaupungissani Kuopiossa, painotalo Offsetpaino Tuovisella. Painotalo on perheyritys, mitä arvostan ja painotuotteet olivat juuri sellaiset kuten pitikin. En halunnut kuoriimme postimerkkejä, sillä äitini ja hänen miehensä yritys puolestaan myy ja huoltaa postimaksukoneita. Jotenkin postimerkkien hankkiminen ei olisi sopinut kuvioon. Sitä paitsi minusta siniset leimat ovat kauniimpia.










Halusin välttämättä kutsuun tarran, jotka tilasin niin Englannista kuin varmuuden vuoksi sieltä surullisen kuuluisalta Vistaprintiltä. Tarrojen lisäksi kuoritimme kutsut ja lisäsimme tuon valmiiksi leimatun tarran kuoriin. No Vistaprintin tilauksessa kävi miten kävi (huomaa tyhjät viinipullot selän takana) ja tästä lopullisesti lannistumatta marssin lauantaina verkkokauppaan ostamaan tulostettavia tarroja, jotka sitten leikattiin ja liimattiin oikeaan muotoonsa. Oli sekin oma hommansa, mutta sitten oli hyvä mieli kun viimeisen kutsun oli saanut kuoreen. Aikaa kahdelta ihmiseltä kului reippaasti toista tuntia. Meidän piti katsoa vielä sunnuntain kunniaksi leffa, mutta kun kello näytti yli yhdeksää tyydyimme yhteen jaksoon Top Gearia ja sitten nukkumaan.









Sinne ne menivät: Suomessa välille Kemijärvi-Helsinki, muualle maailmalle Brasiliaan, Ruotsiin ja Englantiin. Jännittää!! 

Niin ja arvatkaa milloin ne tarrat sieltä Englannista tulivat? Juurikin silloin kun tulin eilen postista kotiin. Nyt on tarroja mitä liimailla.


maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kesäiset häät Tuomiokirkossa ja Sipulissa

Nyt on tämän vuoden hääputki avattu! Juhlimme ystäviemme häitä viime lauantaina Tuomiokirkossa, josta juhla jatkui cocktail-tilaisuutena ravintola Sipulin Talvipuutarhassa. Suurta kuvapläjäystä ei ole tulossa, sillä kuvausta pyydettiin välttämään koko juhlan ajan. 

Nyt kerrankin on myös kuvaa hääpukeutumisesta. Päälle valikoitui Ted Bakerin mekko, joka on minulle tyypilliseen tapaan värikäs. Huomatkaa erityisesti taustalla oleva ruma kissapuu, sekä siellä ei-yhtään-enempää-voisi-kiinnostaa kissa. Ennen juhlaa koristelimme hääparin auton ja saimme vielä kyydin hääautolla kirkolle. Mahtoi olla näky mennä keskustan läpi kun auton takapenkillä istui pariskunta, molemmilla kännykät kädessä.







Jännitin tässä kohtaa, sillä seuraavat häät ovat tässä kirkossa tasan kolmen kuukauden päästä tuosta lauantaista ja ne ovat omat! Oli pientä kuivaharjoittelua tältä parilta havaittavissa...







Juhlapaikkana toimi Ravintola Sipulin Talvipuutarha, joka on aina yhtä kaunis. Juhlat menivät todella nopeasti ja iltaa jatkettiin vielä Maxinessa juhlien jälkeen. Onnea tuhannesti hääparille. Katsotaan myöhemmin josko voin julkaista kuvaa häämekosta!







perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kulta mä oon käynyt kalliagrafiakurssin

Vastoinkäymiset on erikoisia juttuja. Parin minuutin ajan se että kutsuihin tuleva leima ei mahtunutkaan meidän kirjekuoren kehyksen sisälle aiheutti paniikin ja pienen sisäisen raivarin. Ihan vain vink vink frankeerauskoneen tekijöille niiden leimojen asetusten kanssa. Kymmenen minuutin ajan kävelin tuhatta ja sataa pitkin Lauttasaarta korva punaisena puhelimella, Vistaprintin asiakaspalvelu langan toisessa. Meidän tilaamat kutsuihin tulevat lisät eivät tulleetkaan postissa tällä viikolla, itse asiassa koko tilaus meni mönkään vaikka sain sähköpostiini viestin: tilaus vahvistettu. Kutsut jo leimattuna ensi viikolla lähteviksi... Menin alkoon ja ostin ison, kylmän viinipullon ja litran mansikoita.

Kotiin tultuani, noin kolme minuuttia sen jälkeen, voitonriemukkaasti huusin että nyt kuules mies tulostetaankin puuttuvat jutut itse. Ei tähän mitään muita tarvita perhana.




Samalla esittelin ylpeänä uusia kyniä joilla olisi tarkoitus kirjoittaa nimikyltteihin nimet. Jotenkin kauniisti. Harjoittelin kirjoittamista netin ohjeen mukaan niin kalligrafiakynillä kuin niillä vanhanajan mustekynillä, jossa kynän pää on kuin sulkakynästä. Ihan kamalia harankanvarpaita, en osannut edes kirjoittaa omaa uutta nimeäni kauniisti. Tästä Karrikin kuittaili ja sanoi "Kulta mä oon käynyt kalligrafiakurssin". Sen kohtalo on nyt sinetöity, otan toisen lasillisen viiniä, kaikki on hyvin.


Ihanaa viikonloppua!!




torstai 5. kesäkuuta 2014

Kirkkokappaleiden valinta

Istun junassa ja kuuntelen samalla valitsimiamme kappaleita häihin, enkä voisi olla ylpeämpi valinnoistamme. Herkistyn edelleen joka kerta kun kuulen ne. Minun musiikkimakuni ei mahdu yhteen musiikkigenreen ja sitä on hankala sanoa vain yhdellä lauseella. Pidän monenlaisesta musiikista ja musiikki heijastaa aina sen hetkistä tunnelmaa. Kesällä soi kesälistat, junassa kuuntelen rauhallisempaa indiepoppia, illallisella kahdestaan kuuntelemme kevyttä jazzia tai Sinatraa. Robbie Willamsin ja Justin Timberlaken keikat oli pakko kokea, teiniminäni oli pari minuuttia onnensa kukkoloilla kun Justin lauloi ensimmäisen oman kappaleensa Like I Love You. Mieheni musiikkimaku on kaikkea klassisesta raskaaseen örinäheviin ja hän on kuin pieni kävelevä musiikin wikipedia musiikista keskusteltaessa. En ymmärrä miten joku voi muistaa millaisia jotkut levynkannet olivat 90-luvulla...

Justinin Helsingin keikalta


Musiikin valinta oli meille tärkeää. Ne ovat meidän biisit ikuisesti. Aina niiden soidessa se tulee viemään meidän takaisin hääpäiväämme. Halusimme jotain ajatonta, klassista, meidän biisejä. Häämarssi valikoitui kun siivoilin vaatekaappia kirppistä varten, mieheni touhutessa tietokoneen äärellä klassisen musiikin soidessa taustalla. Välillä hän kommentoi kappaleita "Tämä soi meillä kotona aina.", "Tässä on tosi hyvät jouset." jne. Sitten seuraava kappale alkoi soimaan ja jähmetyin. Mikä tämä on? Tämä se on! Se oli siinä.

Kirkon lähtökappaleen valinta ei ollut niin yksinkertaista. Mietimme eri vaihtoehtoja teema mielessämme pitäen. Yksi vaihtoehto oli Charles Trénetin La Mer eli josta Sinatra teki version Beyond the Sea. Kappale on todella hyvä, mutta tuntui se väkinäiseltä ja kompromissilta teeman vuoksi. Olimme yksi viikonloppu äitini ja hänen miehensä luona, kun tv pauhasi taustalla, television konsertissa esitettiin kappale jonka aikana vilkaisimme mieheni kanssa spontaanisti toisiamme. Ha! Se oli siinä, hyvä me! Alku- ja loppukappale ei sisällä urkuja, vaan ne esitetään jousisoittimilla ja pianolla, esittäjistä yksi on ystävämme ja loput hänen valitsemiaan ystäviään. Mikä kunnia.

Virren sijasta kirkossa meillä esitetään kappale. Kappale, jota kuuntelimme ihan seurustelumme alkuaikoina miehen pienessä kaksiossa sunnuntaiaamuna, kämpässä 36 astetta lämmintä ja aurinko paistoi täysillä sisään. Mikä parasta kappaleen esittää meidän lahjakkaat ja ihanat ystävämme. Kuulemme tämän kappaleen heidän esittäminään ensimmäistä kertaa kirkossa, halusin sen näin.

En voi sanoin kuvata kuinka hienoa se meille on että jokaisen meidän kappaleemme, myös häätanssin, esittäjä tai esittäjät ovat ystäviämme, se tekee niistä vielä erityisemmän. Ehkä se johtuu siitä että tätä kirjoittaessani kuuntelen samalla näitä kappaleita, mutta tällä hetkellä oloni on hyvin onnellinen ja kiitollinen.




keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

120 pussia pähkinöitä ja 130 lakupiippua

Niistä on meidän välipalat tehty. DPD toi eilen pahvilaatikollisen pikkuisia pähkinäpusseja ja kipparin piiput kotiutun viime viikolla, tarkoitus on jakaa nämä ja vähän muutakin siinä ohella laivamatkaa varten. Olen itse kova syömään ja verensokerini laskee hyvin äkkiä, näin sain idean tarjota naposteltavaa laivalle skumpan tai pommacin kanssa. 

Yritin kovasti löytää jotain vastaavaa suolaista jaettavaa vieraille suomalaisista nettikaupoista, mutta tuloksetta. Jotenkin idea siitä että syötäviin on voitu koskea ei oikein houkuta, joten pähkinöiden uudelleen pussittaminen pienempiin pusseihin oli automaattisesti poissuljettu. Onneksi nämä löytyivät Amazonista ja kuin sattumalta (as if) sopivat vielä meidän väreihimme. Kipparin piippuja ei varmaankaan tarvitse perustella. Suurin ongelma tässä on että Kipparin piippuja oli viime viikolla 140, nyt 130. Tätä vauhtia niitä ei jaeta kenellekään.







tiistai 3. kesäkuuta 2014

Teeman valinta

Emme omista venettä, saaristomökkiä saati niitä aitoja purkkareitakaan, miksi siis meriteema? Ahas, tähän väliin mieheltä huomio että HÄN oli siis meripartiossa aikanaan. No sehän se sitten selittääkin...

Virhe olisi mielestäni ollut ensin päättää teema ja sitten yrittää rakentaa se juhlapaikalle. Toki tämäkin onnistuu, mutta siihen vaaditaan vähän enemmän kuin pari netistä tilattua juttua. Alunperin vaihtoehtomme oli G18 juhlatila, mutta halusin päästä juhlapaikalla välillä ulos muuallekin kuin Yrjönkadulle ja lisäksi tila olisi ollut meidän vierasmäärälle liian pieni. Mikäli olisimme kuitenkin juhlineet G18:n juhlasalissa, olisi teema ollut aivan erilainen.

Teema voi pitää sisällään pelkästään häiden värimaailman, eikä sitä tarvitse viedä pidemmälle. Teemaa päättäessä on hyvä tutustua ensin juhlatilaan. G18 juhlasalin kiinteistö on rakennettu vuonna 1884 joten sen olemus huokuu jo tietynlaista arvokkuutta ja tunnelmaa. Mikäli tähän olisimme päätyneet olisi värimaailma ja teema ollut aivan erilainen. Kultaa, valkoista, kattokruunuja, pitsiä ja romanttisuutta.


kuva

kuva


Näin ollen häidemme värimaailma ja teema tulivat paikasta itsestään. Vaikka emme omista venettä, asumme venesataman vieressä, meillä ei ole saaristomökkiä, mutta asumme saaressa ja ne purkkarit, ne on vain ajan kysymys.


kuva


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...