perjantai 28. marraskuuta 2014

First look kuvaukset

Sain Karrin pään käännettyä first look-kuvauksista ja varasimme reilun tunnin kuvauksiin ennen vihkimistä. Kuvauspaikan tuli olla lähellä Tuomiokirkkoa, jotta pääsemme sinne sujuvasti kävellen. Omista häistä myöhästyminen liikenteen takia olisi ollut hyvin turhauttavaa.

Kuvaukset pidettiin kattoterassilla, josta oli näkymä Tuomiokirkolle. Ilma oli mieletön, taivas pilvetön ja aurinko paistoi kirkkaasti. Kuvia löytyy näistä kuvauksista yli toista sataa, mutta yritin valikoida Karrin toiveesta kuvia jossa hänen kasvot eivät näy hyvin selkeästi. Lisäksi kiitoskortin kuvakin on vielä valitsematta...











Tuo tausta on mieletön. Ei mitään hajua mitä olisimme tehneet sateisena päivänä. Pidän Astan kuvista paljon niiden kylmän värisävyn sekä kirkkauden takia. Hänen tilannetajunsa on myös pettämätön.








Kun kuvaukset katolla olivat purkissa jäi meille aikaa vielä pysäyttää liikenne pari kertaa ja ottaa kuva väsyneestä turistista. Spårat ja autot pysähtyivät kiltisti ja kehottivat meitä kuvaamaan loppuun, kelläpä olisi kiire näin kauniina päivänä. Ennen kirkkoa otimme kuvia vielä Tuomiokirkon pylväillä ja yritimme pysyä vierailta piilossa. Se osoittautui hankalaksi, sillä ensimmäiset vieraat olivat paikalla jo ennen puolta!















Kaikki kuvat Asta Karell Photography, ethän kopioi.



keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Valmistautuminen häihin

Nyt niitä tulee, kuvia! Kiitoskortteja ei ole vielä suunniteltu, emmekä ole tehneet vielä sivuja, joista hääkuvat löytää. Asta toki teki meille oman gallerian, mutta en halua sieltä kaikkia kuvia näyttää, sillä haluan jättää osan vain meille. Lisäksi niitä kuvia on 1117 kappaletta!! Vieraille tulevaan galleriaan laitamme Astan kuvien lisäksi bestmanin kuvaamia kuvia poikien valmistautumisesta, laivamatkasta sekä photoboothin kuvat.

Mutta nyt. Valmistautuminen.
Aamulla tulostin vielä Laulujen laulun tekstin kaasolleni. Kolmas kaasoni tuli paikalle ja valokuvaajamme Asta saapui samoihin aikoihin. Jaoin kaikille taskukokoiset aikataulut meidän päivästämme, sillä A4-kokoinen lappu on hiukan hankala kiireessä. Söimme rauhassa porukalla aamiaista ja odottelimme että kauneustiimi saapuisi. Kisu oli vähän sekaisin kaikesta saamastaan huomiosta ja seurasi tyylilleen uskollisena perässäni kuin hai laivaa.

Kun kauneustiimi Olet Ihanasta saapui aloitimme äidistäni, sillä hän meni vielä takaisin hotelliin pukeutumaan ja auttamaan mummoani sekä olemaan hänelle seurana, kun paikalle sovittu kampaaja ehosti mummoni. Olen käynyt aiemmin jo koemeikissä ja -kampauksessa, joten hääaamuna ei enää mitään suuria muutoksia niihin tullut. Mallailimme kampausta aina välillä peilistä ja muokkasimme sitä lopulliseen suuntaansa vähitellen.











Pidin meikistäni todella paljon! Käytimme ruskean sävyjä meikissä, sillä se korostaa silmieni väriä, en halunnut tehdä värikokeiluja, vaan luotimme klassisiin ja turvallisiin sävyihin. Halusin häämeikistäni vahvemman, sillä kirkas auringonvalo syö kuvissa meikistä paljon pois, lisäksi se piti ilmeeni kirkkaani koko pitkän päivän.

Ruokailu hoitui jaksollisesti ja jokainen söi miten ehti. Säästimme hurjasti aikaa sillä, että meikkaaja ja kampaaja tulivat meille ja sillä että kun toinen istui meikissä, toinen pääsi kampauksen tekoon. Tästä huolimatta aikaa ei ikinä ole liikaa. Tein aamulle listan mitä piti muistaa tehdä ja tohinassa kissa meinasi jäädä ruokkimatta ja roikuin taksilinjalla kymmenen minuuttia samalla kun kaasot pukeutuivat.





Hääpukuni oli kaksi pukua yhdessä. Puku oli todella helppo laittaa päälle, sillä se ei sisältänyt nappeja, naruja tai mitään kiinnityksiä, mihin en olisi myös itse yltänyt. Minulla oli todella varma olo mekossani ja rakastan tuota helmaa. Se on täysin sellainen ja parempikin kuin osasin kuvitella. Se liikkui kauniisti kävellessä ja laskeutui hyvin, kuitenkaan olematta liian raskas. Alla oleva pikkumekko pysyi koko päivän kuosissa juuri kuten pitikin ja sille löytyy varmasti käyttöä jatkossa.

Hankalinta koko hommassa oli tehdä kaunis rusetti, mutta Saaran ohjeilla sekin lopulta onnistui. Kuvissa vilahtava tekoturkisbolero on muuten CaSaCista. Jätin suosiolla paljettiboleroni kaappiin heti tuon pehmopörrön nähtyäni. Oli oikea valinta.











Kengät olivat ihanat jalassa, enkä tarvinnut koko päivänä varakenkiäni. Teetin niiden kaveriksi laukun, jossa Louboutinien pohjan punainen väri toistui laukun vuoressa. Näet laukun aiemmasta postauksesta tästä.  Alla olevan kuvan sydämet ei kuulu kuvaan, mutta halusin peittää sillä kasvot.










Kaikki kuvat ovat Asta Karell Photographyn ottamia, ethän kopioi.



maanantai 24. marraskuuta 2014

Parone design

Haluan vinkkailla teille Parone Designista, jonka omistajaan Janneen tutustuin Klaus K:n hääkenraalissa. Parone hoitaa kaiken tarvittavan häihin ja mihin tahansa juhliin. Janne on aina ajan hermoilla uusimpien trendien suhteen ja häneltä ei luovuus lopu kesken. Hän toteuttaa kaiken kukista kattaukseen ja ratkoi meidänkin ongelmamme hetkessä. Hyvä että avasimme suumme. Pidän siitä että hän osaa luoda juhlasta kokonaisuuden yksityiskohtia myöten, mihin itsekin kiinnitin omissa häissämme huomion.

Kaikki kuvat on lainattu Jannen luvalla hänen kuva-albumistaan sekä facebook-sivuilta. Mitä enemmän tuota facebookia selaa sen enemmän löytyy ihania ideoita ja toteutuksia. Esimerkiksi hääkenraalin kattauksen astiat hän oli hankkinut Hesyn kirpputorilta ja kaikki yli jäävät kukka-asetelmat hän lahjoittaa juhlien jälkeen hyväntekeväisyyteen. Onneksi meidän häät on jo juhlittu, sillä menisin ihan sekaisin näistä kaikista kuvista. Kynttilöitä ja kukkia, tykkään.







Näin häiden jälkeen voin rehellisesti sanoa että mitä enemmän on mahdollista ulkoistaa, sen parempi. Olin huojentunut kun sain osan asioista pois käsistäni ja pystyin luottamaan johonkin toiseen. To do-listakaan ei tuntunut niin loputtomalta.

Keskiviikkona vihdoinkin luvattuja kuvia häistämme!!


lauantai 22. marraskuuta 2014

Huomenlahja, joululahja, syntymäpäivälahja, lahja


Säästin mieheni huomenlahjaan pitkään ja harkitsin sitä vielä pidempään. En ole kellojen asiantuntija, joten kyselin monelta hänen kelloista tuntevilta ystäviltään mielipidettä asiaan, erityisesti mielipidettä kellon merkistä. Luotin omaan silmääni kellon ulkonäon valitsemisessa ja päädyin nahkarannekkeeseen, sillä sitä voi käyttää myös pukujen kanssa. Ihastumaani mallia ei oikein enää saanut mistään, joten hankin sen ajoissa. Vaikeinta oli pitää kello salassa yli vuoden

Annoin kellon jo hääpäivän aamuna, sillä tunnen mieheni erittäin hyvin ja tiedän että hän haluaisi käyttää kelloa jo häissään. Jos muuten harkitsette kellon ostoa, niin suosittelen Helsingin keskustassa Westerbackin liikettä. Minähän olin ihan autuaasti unohtanut miten kello laitetaan oikeaan aikaan, tai vedetään edes käyntiin. Liikkeessä todella ystävällinen myyjä kertoi minulle kaiken juurta jaksain ja lupasi auttaa mikäli en siinä itse onnistu.






Lahja ei todellakaan ole vain huomenlahja, vaan se on samalla pyöreiden vuosien syntämäpäivälahja sekä tämän joulun joululahja. Sekä lahja aina, kun unohdan jatkossa sellaisen hankkia. Vetoan siihen pitkään. Oman huomen/symtymä/joululahjani saan ensi vuonna, sillä en halua vain lahjaa, vaan haluan myös sen mukana tulevan elämyksen ostosta ja liikkeestä. Kuulostaa hullulta, mutta sellainen minä olen.




perjantai 21. marraskuuta 2014

Praha kolmessa päivässä


Terveisiä sisarusreissusta Prahasta! Kertoilin häiden jälkeen häälahjasta, jonka saimme Karrin sisaruksilta. Lähdimme viime perjantaina porukalla Prahaan ja kotiuduimme vasta myöhään maanantain ja tiistain välisenä yönä. En ollut etukäteen ehtinyt katsoa mitään vinkkejä, mutta onneksi meidän matkaseura oli hoitanut tämän puolen. Niin ja kiitos ravintola- ja kaupunkivinkeistä! Kävimme Sanshossa syömässä, kuten muutama oli ehdottanutkin.

Praha yllätti minut todella positiivisesti! Mukulakivikadut erivärisine rakennuksineen olivat todella kauniita. Harmi ettei tällaista arkkitehtuuria ole säilytetty ja jatkettu Helsingissä. Kävelimme lähestulkoon joka paikkaan ja erinäiset liikunta-appit näyttivät illalla päivien saldoksi 15 kilometriä, Prahassa on todella kattava raitioliikenneverkko, jota käytimme matkalla korkealla olevaan Prahan linnaan.






Prahan nähtävyyksistä kävimme katsomassa Vanhankaupungin raatihuoneen ja tähtieteellisen kellon, juutalaiskorttelin, Kaarlen sillan, Pyhän Vituksen kappelin ja Prahan linnan. Lisäksi matkan varrelle osui Tanssiva talo, John Lennonin muistomerkki sekä paljon muuta. Nähtävyyksien lisäksi keskityimme pääosin ruokaan. Hintataso on paljon edullisempi Suomeen verrattuna, mutta jotenkin onnistuimme pari kertaa löytämään myös ne vähän kalliimmat paikat. Lounaalla rahaa meni korkeintaan 20 euroa, pari viinilasillista mukaan luettuna ja pitkästä illallisesta pääsi viidellä kympillä. Pojat innostuivat oluista ja oluiden ystävälle kaupunki on mainio.






Meille sattui todella hyvät kelit, lauantain +15 astetta muistutti kevättä ja aurinkokin jaksoi paistaa. Istuskelimme Karrin kanssa aurinkoisella terassille kun muut kiertelivät kauppoja. Praha ei ole mielestäni shoppailukaupunki, mutta ainahan jotain voi tarttua matkaan. Itse keskityin viiniin ja ihmisten katseluun.










John Lennonin muistomerkille saavuimme sattumalta. Lennonin kuoleman jälkeen tsekkiläiset nuoret kirjoittelivat seinään Beatlesin sanoituksia ja muita tekstejä. Viranomaiset yrittivät pitää seinän puhtaana, mutta turhaan ja lopulta siitä tuli yksi Prahan nähtävyyksistä. Kävimme seinällä 15. marraskuuta ja luin uutisista että 17. marraskuuta tämä seinä maalattiin valkoiseksi samettivallankumouksen kunniaksi. Nyt se on valkoinen, ja siinä lukee teksti "Wall is over". En usko että seinä pysyy valkoisena kovinkaan kauaa. Harmittaa että oma kirjoitukseni seinässä kesti kokonaiset kaksi päivää.







Ravintoloista kävimme Sanshossa, joka ei mielestäni ollut ihan kaiken hypetyksen arvoinen, samat maut toistuivat jokaisessa ruuassa. Rapuhamppari oli oma lemppari. La Bottegaan eksyimme ensimmäisenä iltana iltapalan kaipuussa ja voin suositella paikkaa lounaalle ja illanistujaisiin, viinit ja juustot on todella hyviä. Zdenek's Oyster Bar piti olla pikainen lounas, mutta päädyimmekin istumaan siellä toista tuntia nautiskellen merenelävistä. Ehdottomasti yksi suosikkini matkalta, mutta ehdottomasti myös kallein. U Kroka tarjoili paikallisia herkkuja ja heidän ankka oli mieletöntä. Viimeisenä päivänä söin leivän sisälle tehdyn gulassikeiton Mlejnice ravintolassa lounaaksi, lähellä Prahan linnaa. Gulassi oli paljon miedompaa mitä esimerkiksi Unkarissa, mutta todella hyvää. 

Kaupungissa vietettiin lauantaina Suomesta lähtöisin olevaa ravintolapäivää ja samalla oli myös paikallinen viini- ja oluttapahtuma. Koko jokiranta oli täynnä kojuja ja telttoja ja ilman täytti ihanat tuoksut. Päivän teemaksi muodostui take away viini ja olut, joka kädessä oli kiva tutkiskella eri kojuja. Terveisiä Valviralle.





Kaikki kuvat omia, ethän kopioi.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...