torstai 29. tammikuuta 2015

Minustako hääbloggaaja?


Minusta tuntuu että blogeja on joka lähtöön, on muotiblogeja, kuntoilublogeja, kokkausblogeja, askartelu- ja käsityöblogeja. Sekä tietenkin hääblogeja. Halusin aina perustaa blogin, mutta erityisesti muotiblogien saama negatiivinen kommentointi piti tämän ajatuksen pitkään aisoissa. Häidemme tullessa ajankohtaiseksi, ei minua kuitenkaan enää mikään pidätellyt. Listailin (listojen ystävänä) vinkkejä hääblogin aloittamiselle.

  • älä pelkää blogin aloittamista. Hääblogien maailma on todella kannustava ja tiivis. Saat tukea siihen aina halutessasi.
  • pysy rehellisenä tyylillesi. Älä yritä tehdä blogista erilaista kuin olet. Kirjoita omalla äänelläsi.
  • selvitä itsellesin mikä on blogisi tarkoitus. Onko tarkoitus pitää itsellesi sähköistä leikekirjaa häiden suunnittelusta vai haluatko esimerkiksi kerätä blogillesi mahdollisimman suuren lukijakunnan. Niin tai näin, blogin kirjoittaminen vie aikaa.
  • opettele kantamaan kameraa mukanasi ja ota kuvia. Uusia blogitekstejä kirjoittaessa kuvat kertovat enemmän kuin kirjoittamisi teksti. Omat kuvat ovat myös lainattuja kuvia tehokkaampia. Muista, että voit kuvata valoisaan aikaan useampaan juttuun tulevia kuvia.
  • ota osaa blogitapahtumiin ja morsianmiitteihin, jos niitä ei ole niin järjestä itse! Pahimmassa tapauksessa saatat saada itsellesi uuden ystävän.
  • sinun ei tarvitse selittää blogiasi kenellekään. Blogien lukutaito on vaikea laji. Blogi ei ole päiväkirja, se kertoo vain pintaraapaisun todellisesta itsestäsi. Hääblogi keskittyy häihin, mutta se ei tarkoita että se on ainoa asia mistä osaat puhua.
  • vie blogisi halutessasi muihin some-kanaviin kuten Facebook, Instagram ja Pinterest. Erityisesti, mikäli haluat blogillesi uusia lukijoita.
  • älä ota liikaa painetta, mikäli et ehdi päivitää blogiasi säännöllisesti. Väkisin kirjoitetut tekstit voivat johtaa blogin lopettamiseen. Inspiraation iskiessä kirjoita itsellesi ylös tekstin aiheita tai tekstejä valmiiksi jatkoa varten.
  • muista kuvia lainatessasi kertoa aina lähde, sillä muiden ottamia kuvia ei saa käyttää ilman mainintaa alkuperäiseen lähteeseen.
  • kysy lupa kuvissa esiintyviltä henkilöiltä ennen niiden julkaisua. Kaikki eivät halua julkisuutta. Älä loukkaannu, mikäli joku kieltää kuvansa julkaisun.


Asta Karell Photography


Lukijoiden kannalta

  • ole valmis jatkamaan blogiasi jonkin aikaa myös häiden jälkeen. On turhauttavaa lukea häiden suunnitelmista ja kaikista pienistä hioituista yksityiskohdista, mikäli jätät niiden lopullisen esittelyn tekemättä.
  • kerro avoimesti myös epäonnistuneista asioista. Mikään ei koskaan suju kuten elokuvissa, joten ole siitä rehellinen. On turha maalata liian ruusuista kuvaa häiden järjestelystä.
  • kehu jos on kehumiseen aihetta! Vaikket itse käyttäisikään jotain palvelua tai paikkaa häissänne, kerro silti hyvistä kokemuksista blogissasi. Loistava hääpaikka, esiintyjä, meikkaaja tai vaikkapa valokuvaaja, joka on mielestäsi suosittelun arvoinen, kannattaa tuoda ilmi. Henkilökohtaiset kokemukset ovat hienoja nettisivuja arvokkaammat. 


maanantai 26. tammikuuta 2015

Hääjuhlamme osa 1


Seuraavaksi esittelyssä ensimmäinen osa varsinaisesta juhlasta. Laitoin mukaan kellonajat, sillä häiden aikataulusta ja sen toteutumisesta on kyselty. Halusimme päästä juhlapaikalle ennen vieraitamme, tämä ihan siitäkin syystä että ehdin venematkan jälkeen tarvittaessa siistiytyä. Lisäksi halusimme hiukan hengähtää ennen kuin asettauduimme paikoillemme onnitteluja varten. Samalla valokuvaajamme Asta sai vielä viime hetken katsauksen tilasta, kun kaikki tavarat olivat paikoillaan. Juhlapaikalla olimme vähän vaille viisi ja vieraat saapuivat noin kymmenen yli.

Ohjeistimme kaasoja ja bestmaneja päästämään vanhempanne ensimmäisenä heidän laivastaan ulos. Näin he pääsivät laittamaan omat tavaransa omalle paikalleen ja liittymään meidän seuraksemme onnittelujonoon. Jonon järjestys oli morsiamen isä, morsiamen isän puoliso, morsiamen äidin puoliso ja morsiamen äiti. Sitten minä ja sulho. Sulhon jälkeen sulhasen äiti ja isä. Minulle oli päivänselvää ottaa vanhempieni puolisot jonoon mukaan, tämä tuntui nimittäin joissain keskustelupalstoilla aiheuttavan päänvaivaa.

Onnittelujen loppuessa kello näytti puoli kuutta. Vieraamme löysivät hyvin nopeasti omille paikoilleen, laivassa jo ennakkoon jaetun pöytäkartan ansiosta. Tämä säästi muuten minulta erillisen ison pöytäkartan teon juhlapaikkaa varten.








Lyhyen tervetuliaispuheen ja pakollisen some-päivityksen jälkeen aloitimme ruokailun välittömästi. Moni morsian sanoi, että unohti omana hääpäivänään syödä jännityksen takia, mutta tämä ei omalla kohdallani pitänyt paikkaansa. Minulla oli laukussani raakaruokapatukka, jota onnillisesti mutustelin jo venematkalla juhlapaikalle. Tuossa vaiheessa, kellon ollessa jo puoli kuusi, molemmilla oli kiljuva nälkä.







Kun viimeinen pöytä oli saanut alkuruuan syötyä, oli ensimmäisen puheen aika. Ensimmäisenä puhui minun isäni, joka musiikkimiehenä käytti tietenkin musiikkia hyväkseen. Beatles soi ja koko vieraskunta osallistui biisiin mukaan. Biisi oli tietenkin "All you need is love". 

Tämän jälkeen puhui Karrin isä, joka jo meidän ilmeidenkin perusteella ei naurussa säästellyt. Meille pidetyt puheet olivat ihania, ja nyt muistaessani muistutankin teitä muita morsiamia pyytämään puheet itsellenne. Vaikka kuinka keskityin kuuntelemaan puheita, olen ihan varma, että joitain kohtia jokaisesta unohtui.







Kahden ensimmäisen puheen jälkeen pidimme pienen tauon. Ulkona oli niin mieletön ilma ja maha oli täynnä alkuruokaa että happihyppely oli paikallaan. Tässä vaiheesa kello oli 18.40. En katsonut kelloa kertaakaan, mutta onneksi näiden kuvien tiedoista näkee milloin ne on otettu.  Juhlapaikalla ulos pääseminen on minusta ehdotonta kesähäissä.





torstai 22. tammikuuta 2015

Kaksiosainen hääpuku


Oletteko muuten huomanneet, että Pronoviaksen vuoden 2015 mallistosta löytyy nyt pukuja, joissa on jatkomekko ja hääpuku samassa? Malliston nimi on kuvaavasti Pronovias Separates. Siinä voi valita millaisen yläosan ja hameen hääpukuun haluaa. Riittää että ottaa hameen pois ja alla on pikkumekko. Onpas mahtava idea!



kuva
kuva




maanantai 19. tammikuuta 2015

Taas on syytä juhlia!


Minusta tulee kaaso parhaalle ystävälleni. Hihii ja mahtavaa! Näitä häitä on odotettu! Häät pidetään ensi vuonna ja minä pääsen hääräämään taas häiden parissa. Hiiiii!





perjantai 16. tammikuuta 2015

Kaasojen pukeutuminen


Halusin hankkia kaasoilleni mekot, joille olisi käyttöä myös jatkossa. Ostin New Yorkin reissultani vuonna 2011 mustan maximekon, jolla on monia eri sitomistapoja. Olin aivan haltioissani tästä ideasta ja mekko tulikin mieleeni häiden tullessa ajankohtaiseksi.

Löysin etsystä (tottakai) tämän tyylisiä mekkoja enemmänkin nimellä infinity dress. Ilmoitin mekon tekijälle kaasojeni pituudet ja sen mukaan valitsimme molemmille neidoille sopivat koot. Mekoissa on sekin hyvä puoli, että siitä saa tehtyä pienet hihat kirkkoa varten, jotka sitten voi kääräistä takaisin ylös juhlinnan alkaessa. Varmuuden vuoksi neuloin mekkoja parilla pistolla kiinni, jotta mekot pysyisivät menossa koko päivän. 

Värivaihtoehtoja oli kymmenittäin, mutta teemaakin ajatellen päädyimme näihin ihanan sinisiin mekkoihin, jotka näyttävät muuten mielettömiltä näissä kuvissakin. Lisäksi tuo väri sopii mielestäni lähes kaikille ja se korostaa kasvojen piirteitä kauniisti. 









Astan ottamat ryhmäkuvat meidän ryhmä-rämästä saavat minut aina hyvälle tuulelle. Nämä kaksi kuvaa ovat niitä asiallisia kuvia. Muuten meillä meni ihan nauramiseksi koko touhu. Hääpäivän auringonlasku oli mieletön ja maalasi koko taivaan pastellin sävyillä. Saimme kauniita kuvia tuota taivasta vasten, lisäksi illalla paistoi vielä täysikuu. Meillä oli valtavasti onnea matkassa, ei olisi voinut kauniimpaa päivää tulla.





Kaikki kuvat Asta Karell Photography - ethän kopioi

torstai 15. tammikuuta 2015

Kiitoskortit


Lähetimme kiitoskorttimme tasan kolme kuukautta häistämme. Kiitoskorteissa noudatettiin samaa kaavaa kuin kutsuissa ja muissa paperituottessa. Jostain syystä todella moni ei huomannut tuota hääkuvat tekstiä kortin toisella puolella lainkaan ja kyselivät mistä kuvia pääsee näkemään. Onneksi suurin osa kuitenkin löysi tiensä perustamaamme galleriaan.

Ihania kuvia oli niin paljon, emmekä pystyneet valitsemaan vain yhtä kuvaa. Päädyimme näihin kolmeen ja teimme niistä kollaasin. Keskelle tuli meidän monogrammimme, tietenkin.





Tekstin valinta oli yllättävän vaikeaa, kortti meni monelle vanhemmalle henkilölle, joten emme halunneet laittaa siihen häissämme kuultujen englanninkielisten laulujen sanoja. Runot ja mietelauseetkaan eivät oikein toimineet, joten päädyimme lyhyeeseen ja koruttomaan Unohtumattomata päivästä kiittäen -tekstiin. Mukaan laitoimme joko photoboothissa tai muutoin juhlissa napatun kuvan kiitoskortin saajista. Niille, jotka eivät juhlaan päässeet tulostimme yhden potrettikuvistamme.


tiistai 13. tammikuuta 2015

Mitä ottaa huomioon häiden suunnittelussa?


Aloittaessani häidemme suunnittelua kyselin jo häänsä juhlineilta vinkkejä. Tärkein ja useimmin kuulemani vinkki oli muistaa rentoutua ja yrittää nauttia hääpäivästä sillä se menee nopeasti. Tottahan se oli. Hääpäivä menee todella nopeasti eikä monia suunnittelemiaan asioita edes huomaa enää hääpäivänä. Turha stressaaminen kannattaa jättää häitä edeltävään aikaan.

Kliseinen hokema tämä on teidän hääpäivänne, voitte tehdä siitä täysin näköisenne, unohtuu monesti, Voitte ajaa itse hääautoanne, hääpuvun ei tarvitse olla pitsiä, kakku ei ole pakollinen... Voitte oikeasti tehdä häistänne juuri sellaiset kuin haluatte. Listasin alle omia mietteitäni, joita kannattaa ottaa huomioon häiden suunnittelussa.


  • pysy uskollisena omille ideoillesi. Jos hääperinteet eivät ole sinun juttusi, niin älä ota niitä mukaan häihinne. Mikäli taas olet aina haaveillut perinteisistä häistä, niin toteuta ne. Mikään ei harmita häissä jälkikäteen enemmän kuin häät, joista olet tehnyt vieraiden näköiset. Et teidän.
  •  trendejä ei ole pakko toteuttaa. Mikäli tämän kauden pastellisävyt ja photobooth eivät miellytä, niin pärjäätte hyvinkin ilman niitä. Muista että vieraanne eivät seuraa häätrendejä, eivätkä todellakaan tiedä onko valitsemanne värimaailma juuri tätä hetkeä vai niin vuotta 2013.
  • tee lista kaikesta ja pidä se ajan tasalla. Näin sinun ei tarvitse käydä yhä uudestaan ja uudestaan läpi asioita mitä olette tehneet ja mitä on vielä tekemättä.
  • vertaile palveluntarjojia ja juhlapaikkoja, Kysele kokemuksia, hienot nettisivut tai kallis hinta eivät takaa hyvää laatua. Blogit, facebook ja ihan perinteinen kyseleminen toimivat hyvin tässäkin. Mikäli jokin asia yhtään epäilyttää, kannattaa epäilykset kertoa heti, niitä on myöhäistä katua enää hääpäivänä.
  • hoida asiat hyvissä ajoin. Ensin häihin on yli vuosi ja kohta ne ovatkin jo ensi kuussa. Älä tuudittaudu ajatukseen että onhan tässä vielä aikaa. Tämä vain johtaa siihen että teette asioita yötä myöten.
  • tee kaikesta sopimus. Varsinkin jos varaat asioita hyvissä ajoin. Sopimuksessa kannattaa olla esimerkiksi bändin suhteen kohta, jossa bändi on velvollinen hankkimaan korvaavan soittajan tai jopa uuden bändin mikäli heille tulee este. Näin kävi meille ja kaksi kuukautta ennen häitä on hankala etsi uutta bändiä haluamalleen päivälle.
  • varmista mitä kaikkea hintaan kuuluu. Kattaus, siivoaminen, astiat, kuljetus, mitä kaikkea juhlapakettiin kuuluu ja mistä joudutte maksamaan ekstraa. Vaikka ravintolahäitä pidetään kalliina, voi pitopalvelu, tarjoilu, astioiden ja pöytien vuokraus, juhlapaikan vuokraus ja paikan siivous olla saman hintaista ravintolahäiden kanssa.
  • jaa tehtävät huolella. Jos häänne tarvitsevat rakentamista, kysy ajoissa apua sen rakentamiseen. Kerro myös mitä kaikkea tekemistä on edessä ja varaa riittävästi aikaa, työvoimaa, ruokaa ja työkaluja sen tekemiseen. 




Ja se minun tärkein vinkkini:

  • MUISTA teidän ei tarvitse perustella häihin käyttämäänne aikaa tai suunnittelemianne juttuja kenellekään. Nämä ovat TEIDÄN häänne. Varaudu erikoisiin kommentteihin: Minä en tekisi noin... Miksi käytätte tähän tai tuohon noin paljon aikaa... Onko tuo nyt tarpeellista...Pistä tämä vaikka kateuden piikkiin ja anna olla, älä anna toisten ihmisten pahan mielen pahoittaa omaasi.





lauantai 10. tammikuuta 2015

Love me don vuoden hääblogi 2015 äänestys käynnissä!


Perjantait on kivoja, ne on jopa kivempia kuin lauantait. Perjantaina sain yhden iison projektini päätökseen ja sain viestin olevani ehdokkaana vuoden 2015 hääblogiksi! Ihan mahtava päivä!





Nyt kaikki äänestämään suosikkiaan sivuilla: http://www.lovemedo.fi/vuoden-haablogit-2015 äänestysaikaa on tammikuun ajan. Tulokset julkistetaan ystävänpäivänä Turun VPK-talolla järjestettävillä Love me do -messuilla.


Kaikille oikein ihanaa viikonloppua ja tuhannet kiitokset ehdokkuudesta! Kannattaa käydä katsomassa sivuja jo pelkästään uusien tulokkaiden kategorian takia. Sieltä löytyi pari minullekin täysin uuttaa blogia! Minä jatkan omaa viikonloppuani nyt näissä tunnelmissa: 








perjantai 9. tammikuuta 2015

Häälahjoja


LAHJATOIVEET

Kotimme pursuaa Anniinan kenkiä ja Karrin tietokonepelejä,
joten mitään materiaa emme 
tarvitse. 

Jos kuitenkin haluat meitä muistaa, toivomme rahalahjaa häämatkatilillemme:


Näin luki viime vuonna lähetetyssä hääkutsussamme ja monelle vieraalle tämä oli varmasti helpoin tapa meitä halutessaan muistaa. Matkakassan lisäksi saimme ihanat villasukat, kauniin salaattiastiaston sekä mahtavan sisarusmatkan Prahaan marraskuussa. 

Viime vuoden puolella sain häidemme jälkeen Elämyslahjoilta viestin heidän pinterest-kilpailustaan, jonka tarkoituksena oli kerätä häälahjaideoita yhteen kansioon. Paras galleria palkittaisiin kahden hengen kuumailmapallomatkalla. Tällaiset kilpailut ovat parhaita, sillä lahjojen keksimisessä vain taivas on rajana. Listalleni pääsi kaikkea yhteisistä joogatunneista, James Bond illallisen kautta pilkkisafariin. Moni listan asioista onkin omalla bucket listallani. No miten kilpailussa sitten kävi? Minä voitin sen! Yksi haaveistani päästä kuumailmapallon kyytiin toteutuu ensi kesänä. Mielialani vaihteli tiedon saatuani riemusta paniikkiin. Pelottavaa ja mahtavaa yhtäaikaa! Onneksi Karri on sellainen huimapää että hän pitää minut varmasti rauhallisena.





torstai 8. tammikuuta 2015

Savinen herkku


Tähän väliin herkkupostaus. Parin viikon smoothietauko takana ja nyt oli korkea aika palata ruotuun. Avokadosta smoothiessa on muodostunut yksi lemppariaineistani. Se antaa ihanan kermaisen koostumuksen, eikä tällöin rahkaa tai jogurttia vaadita. Smoothiesta voi tehdä tällöin vegaaniversion helposti. Pidän aina jääkaapissa tuollaista pientä purkkia täynnä chia-hyytelöä. Siitä on sitten helppo annostella tarvittava määrä puuroon, smoothieen, jogurttiin tai syödä sellaisenaan. Ensimmäistä kertaa hyytelöä tehdessäni täytin purkin aika piripintaan chia-siemenillä ja mantelimaidolla. Parin päivän päästä purkki poksahti paineen takia auki ja siemeniä oli ympäri keittiötä. En tee sitä virhettä enää.







Pimeys ja kylmyys vaatii ravinnoltakin enemmän ja smoothieen laitoin chian lisäksi macaa, acaita, psylliumia ja spiruliinaa. Spiruliinan ainoa miinus on että nuo smoothiet muistuttaa väritykseltään enemmän savea kuin jotain ihanan raikasta trendijuomaa. Alussa minulla oli todella paha ongelma spiruliinan maun kanssa, mutta nyt en sitä enää huomaa. 





Onneksi Karri ei ollut näkemässä tätä smoothiehärdelliä, kun halusin kuvata kaiken blogiini. Ensin piti tehdä smoothie, sitten asetella kaikki kauniisti puiselle tarjottimelle, jonka jälkeen roudasin  koko satsin parvekkeelle paremman valon toivossa. Siellä sitten pakkasessa kuvailin sukkasiltani ja nauroin samalla omalle hulluudelleni. Minkäs sille voi kun on tätä järjestelijän vikaa.


keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Siirtyminen juhlapaikalle ja kuvaukset Halkolaiturilla

Ajelun jälkeen, tukka hiukan sekaisena tulimme Halkolaiturille. Kuvauspaikkojen valinnoissa tarkeitä meille oli maiseman lisäksi sijainti. Paikoista oli voitava kävellä kirkolle ja sieltä pois vartissa. Näin sekä meidän kuvaajamme, joka ei kaksipaikkaiseen autoomme mahtunut sekä auton omistaja pystyivät siirtymään vaivattomasti Tuomiokirkolta Halkolaiturille kävellen. Kaiken tämän lisäksi kuvauspaikan tuli olla rauhallinen (ei Kauppatori) ja siitä oli päästävä kätevästi veneeseen. Onneksi Helsinki on merenrantakaupunki.

Pohjoissatamassa sijaitseva Halkolaituri on monen kauniin vanhan purjelaivan kotisatama, joten se tarjosi täydelliset puitteet teemaamme ajatellen. Ainoa miinus paikassa on tuo leveärakoinen puinen osa, jossa kävelemisen teki hankalaksi kapeat korot. Ratkaisuna laitoin korot kainaloon, auringossa onneksi pärjäsi avojaloinkin.













Kuvausten jälkeen saimme venekyydityksen Boathouseen Karrin työkaverilta. Hän oli hankkinut meille shamppanjat ja kaikki valmiiksi! Venematka oli ihana ja meri oli todella tyyni. Vitsailimme jo jäävämme veneeseen loppupäiväksi. Emme tosin kiirehtineet yhtään juhlapaikalle vaan ajelimme hiljakseen hetken rauhallisuudesta nauttien, sillä seuraavaksi alkaisi juhlinta!






Kaikki kuvat Asta Karell Photogaphy - ethän kopioi.


maanantai 5. tammikuuta 2015

Vihkiminen osa 2

Aika rientää ja arki jatkuu vihdoinkin! Mitä nyt huomisen loppiainen hiukan sotkee viikkoa. Lupailin vihkimisen seuraavaa osaa jo viime vuodelle, mutta joulukiireet yllättivät (seli seli) ja sain kuvat vasta tänään ulos.

Pähkäilin pitkään eri onnittelurekvisiittojen välillä. Saippuakuplat olivat ykkösenä koko ajan, mutta pelkäsin ettei niitä tule tarpeeksi tai tuuli kuljettaa kaikki mukanaan. En jaksanut millään askarrella viirejä ja riisi oli poissuljettu jo puhtaasti sen roskaamisen takia. Onneksi kuitenkin pidin alkuperäisen ideani saippuakuplista ja kuvista tuli ihania. Muistan ihastelleeni ovesta astuessani kuplien runsautta! Vieraille tehty "Puhku, puhalla ja toista"-teksti saippuakuplatuubien yhteydessä selkeästi toimi!









Mieheni on autohullu. Hän tietää jokaisen auton merkin ja mallin suunnilleen sen äänestä. Kun ehdotin että hän voisi itse ajaa hääautoamme, oli vastauksena: "Voiko niin tehdä? Eikö meidän pidä istua jossain tummassa autossa takapenkillä?". No ei tarvi ei. Se oli samalla se hetki kun sain Karrin kiinnostumaan häiden suunnittelusta ja hetki jolloin hänkin oivalsi että häistä voi tehdä oman näköiset. Pitkän googlailun ja mietinnän tuloksena päädyimme Jaguarin e-typen avoautoon vuodelta 1968. Lähdimme kirkon pihalta pienelle ajelulle ennen seuraavia kuvauksia.





Kaikki kuvat Asta Karell Photogaphy - ethän kopioi.


Ihmettelin jossain vaiheessa matkaa kun vauhti tuntui nopealta. Eihän me mennä edes kahdeksaakymppiä oli vastaus. Nopeusmittari näytti vauhdin oli maileissa. Uups.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...