tiistai 30. syyskuuta 2014

Häämatkamme Roomaan osa 1

Lähdimme häämatkallemme Roomaan heti maanantai-aamuna 7.50 lennolla. Nukuimme molemmat koko matkan Italiaan, sillä häiden jälkeinen väsymys iski täysillä. Onneksi olimme pakanneet laukun jo hääviikolla emmekä jättäneet sitä viimeiseen päivään ennen lähtöä. Saavuttuamme saimme onneksi huoneen saman tien ja puolentoista tunnin tehonokosten jälkeen lähdimme tutkimaan mitä kaupungilla oli tarjottavana.



Rooma oli meille molemmille ihan uusi tuttavuus, olemme molemmat kyllä käyneet Italiassa aiemminkin, muttemme ikinä Roomassa. Halusimme valita kohteeksi jonkun kaupungin, jossa emme olleet ennen käyneet. Rantalöhöilijöitä emme oikein kumpikaan ole.

Hotellimme sijaitsi Vatikaanin puolella jokea ja oli minusta ihan loistava sijainniltaan. Alueella oli paljon ministeriöitä, joten seutu oli iltaisin rauhallista ja turvallista, mutta kuitenkin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä oli ihania ravintoloita ja iltaelämää. Lisäksi olimme vain parin minuutin kävelymatkan päässä Vatikaanista ja  Castel St. Angelosta.









Kävelimme joka päivä yli kymmenen kilometriä ja iltaisin hotellihuone kutsui väsyneitä jo hyvin aikaisin. Pidin visusti puhelimeni laukussa koko matkan ajan ja pidin muutenkin sosiaalisesta mediasta ansaitun tauon. Aluksi tarkoituksenani oli postailla kuvia Instagramiin, mutta unohdin jotenkin kaiken muun olemassa olon ja keskityin kauniiseen kaupunkiin, hyvään ruokaa ja juomaan ja ennen kaikkea omaan pikku possuuni. Karri räpsi kuvia kyllä, mutta kaikki perinteiset ruoka, viinilasi ja muut instagram-kuvat jäivät kokonaan. Tämä taisi olla ainoa...







Ilma oli koko matkan aikamme mieletön, tosin Vatikaanissa ollessamme vettä tuli reippaasti, mutta se ei muurien sisällä haitannut. Lämpöä oli 30 astetta, joka oli oikein hyvä, kunhan muisti pitää huolta nesteytyksestä. Onneksi lukuisista Rooman juomalähteistä tuli täysin puhdasta ja juomakelpoista vettä.  Lisäksi lukuisat prosecco-tauot tekivät myös hyvää, limoncellosta puhumattakaan.






maanantai 29. syyskuuta 2014

Häiden paperituotteet: pöytäjärjestyskartta

Pahoittelen kuvien ihmeellistä valoa, kuvailin näitä parvekkeellamme luonnonvalon toivossa eikä minun paint-taitoni oikein tässä auta. Vieraiden kassissa oli valmiiksi jaettuna pöytäkartta, näin juhlapaikalle ei tarvinnut keksiä valtavaa karttaa ja vieraamme tiesivät heti mihin pöytään menevät. Olimme odottamassa vieraitamme juhlapaikalla valmiina onnitteluja varten ja onnittelujen jälkeen jokainen meni suoraan omalle paikalleen. 

Kaikki sujui täysin, eikä kenenkään nimikään ollut väärin!




Pöytäkartan toiselle puolelle oli laitettu vieraat aakkosjärjestyksessä. Yksityisyyden suojelemiseksi nimet on sumennettu, mutta idean näette. Tuota meidän virallista monogrammia muuten viljeltiin sitten ihan jokaiseen paikkaan. Kukas muukaan nämä tehnyt kuin Roosa Riski.





lauantai 27. syyskuuta 2014

Sormukseni

Tässä ne vihdoin ovat yhdessä, minun sormukseni. Sormukset on teetetty Kultasepät Andreasenilla Tampereella ja ne ovat valkokultaa. Suuremman sormuksen malli Tulppaani, joka valittiin vuoden 2011 valloittavimmaksi sormukseksi ja sitä se on.

Olen täysin rakastunut sormuksiini, ne ovat juuri sellaiset mitä haluan loppuelämäni sormessa kantaa. Muille sormuksille on vielä monta sormea jälkellä.







perjantai 26. syyskuuta 2014

Vieraslahjat

Hehe. Huono huumori on parasta huumoria. Tiedättekö sen Sir-Mix-A-Lotin biisin I like big butts? No minä tiedän ja taisi tietää muutama muukin vieraamme. Emme halunneet aluksi mitään ihmeellisiä vieraslahjoja. Kuitenkin kun jotenkin pitäisi antaa vieraillemme hääbingo, namia, pähkinöitä, istumajärjestys ja juomaa tuli kassien hankinta ensimmäisenä ideana mieleen.

Tilasin etsystä valkoiset kassit omalla tekstillä, jonka sisään laitoimme yllä mainitut tavarat. Kaaso ja bestman sitten jakoivat kassit vieraiden astuessa laivaan. Kassit olivat suuri hitti ja ne lähtivät hyvin vieraiden mukaan!








Nameiksi valikoituivat klassiset mariannet sekä Kipparin Piippu, mentiinhän sitä sentään laivassa. Lisäksi suolaisena oli pikkupussit suolapähkinöitä. Sain yhdeltä vieraaltamme erityiskiitoksen näistä pikkupurtavista, sillä tunnin laivamatkan alkaessa muutamaa jo hiukan hiukoi, mutta apu oli onneksi lähellä ja jaksoi taas seilata.


torstai 25. syyskuuta 2014

Häälahja sisaruksilta

Karrin sisarukset puolisoineen eivät halunneet antaa meille rahaa tilille, vaan halusivat kuitenkin jotain konkreettista. Kun häälahjastamme hääviikolla kuulin purskahdin itkuun. Häälahjaksi he hankkivat meille pidennetyn viikonloppumatkan Prahaan ja mikä parasta, he lähtevät mukaan. Minulla itselläni ei ole sisaruksia ja mielestäni jos niitä on, on niistä pidettävä kynsin ja hampain kiinni.

Yhteistä aikaa kun ei ole liikaa. Kaikilla on kiireitä ja työpaineita, joten tälläinen pitkä viikonloppu on aivan mahtava idea! Lähdemme marraskuussa reissuun, toivottavasti uusi passini ehtii tulla siihen mennessä. Kaikki Praha-vinkit otetaan vastaan!


kuva


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Häiden paperituotteet: Kirkko-ohjelma

Aloittakaamme häiden paperituotteista! Paperituotteissa halusimme jatkaa kutsun teemaa. Kirkko-ohjelmiin liitettiin saippuakuplatuubi sekä nenäliinoja, niillä valkoisilla klemmareilla. Laitoimme saippuakuplat jo heti kirkko-ohjelmiin kiinni, jottei kaasojen tarvitse jakaa kirkon jälkeen heti saippuakuplia, vaan kuplat on jo vieraille ja he tietävät jo etukäteen puhallella niitä. 

Tämä toimi meillä mahtavasti ja kuplia oli hurjan paljon. Muistan kun tulin kirkosta ulos ja näin se kuplapilven niin hihkuin riemusta! Kuplia tuli koko ajan lisää ja lisää. Ihanaa, en malta odottaa virallisia kuvia. Tuossa missä lukee että onnittele tuoretta paria saippuakuplin pitäisi olla kuplatuubi, mutta innostuin puhaltelemaan kuplia kissallemme, joten tuubi on nyt jossain sen leikeissä sohvan alla. 

Näiden kuten kaikkien muidenkin paperituotteiden takana on aina niin lahjakas ja taitava Roosa Riski. Nämäkin paperituotteet painettiin Kuopiossa Painotalo Tuovisella. 






Kirkossa ei ollut urkuria lainkaan vaan Mennään vaan blogin huikean taitava morsio ystävineen esitti alku- ja loppukappaleen. Viimeisen kappaleen, Myrskyluodon Maijan alkaessa ei kenenkään ihokarvat jääneet ihoon kiinni. Aivan mieletön valinta ja mieletön soitto. Harmi että meidän piti poistua ensimmäisenä emmekä voineet vain jäädä kuuntelemaan.

Virren sijaan meille esiintyi ystävämme ja he esittivät kappaleen Just like a star Corinne Bailey Raelta. Tämä oli ainoa kohta jossa meinasi minun tyyneys pettää. En ikinä ennen ollut kuullut kappaletta heidän esittämänään ja se iski todella kovaa. Laulajamme Johannan ääni on jotain sametin ja enkelin välistä, ihan mieletön ääni mielettömässä paketissa. Lisäksi bestmanimme säesti kappaleen sähkökitaran kanssa ihanasti. Ei voi olla kuin kiitollinen ystävistään.

Suuren kiitoksen saa myös pappimme. Hänen puheensa oli selkeästi tehty meille, meitä ajatellen. Saimme puheen vihkiraamattumme mukana, ja puhe oli ihana lukea uudestaan häämatkan jälkeen. Pappimme on muutenkin valtavan välitön ja lämmin ja käydessään hänen puheillaan on kuin olisi jutellut vanhalle tutulle, vaikka hän Karrin sukua onkin. 






maanantai 22. syyskuuta 2014

Tapaus Solo

Ennen kuin pääsen vauhtiin häidemme suhteen haluan kertoa hiukan Karrin puvun ostosta. Aloitimme hyvissä ajoin puvun etsimisen, kiertelyn jälkeen menimme Soloon. Heillä oli tarjottavana Tiger of Swedenin lisäksi vain yksi toinen pukumerkki Canali Trend, jolta löytyi pukuja slim fittinä. Canali trendiltä löytyi komea sininen puku, jonka kangas oli juurikin sellainen mitä Karri oli ajatellut.

Halusimme kolmiosaisen puvun ja kysyin myyjältämme liiviä valitsemaamme pukuun. Puvun kangas on hiukan erilainen, sillä siinä on pari eri sävyä kun sitä katsoo läheltä. Tällöin perus sininen liivi ei sopisi täysin pukuun. Myyjämme kertoi ettei heillä ole liiviä tähän valikoimassa, kysyinkin että onko mahdollisuutta sen hankkimiseen, sillä Canali on aika iso pukumerkki. Ei kuulemma ollut. Tigerilla on vain liivejä slimminä heillä. Myyjä pakkasi puvun räätäliä varten, maksoimme ja poistuimme. Varsinaista myyntityötä ei tapahtunut, vain mittausta.

Otin sitten yhteyttä suoraan Canalin tehtaalle, että onko niin että liiviä ei tähän pukuun tehdä? Vastauksen sain Kööpenhaminan konttorista, joka oli vastuussa kaikkien pohjois-Euroopan jälleenmyyjien jakelusta. Hän kertoi että tottakai saa kaikkiin pukuihin liivin, tilauksen ja hinnoittelun hoitaa teidän Suomen liikkeenne, Solo. Nonniin. Soitto Soloon. Kerroin että ostimme kuukausi sitten puvun, johon haluan nyt tilata liivin. Puhelimessa oleva henkilö tiesikin että liivin voi tilata, mutta hänen oli ensin varmistettava Kööpenhaminasta onko kangasta tehtaalla. Minä olin tämän tarkistanut sekä kaiken muunkin tarvittavan. Hänen kuitenkin piti soittaa Kööpenhaminaan vielä ja lupasi palata samantien asiaan. Parin päivän jälkeen hän sitten soitti ja kertoi että kangasta on saatavilla ja kertoi minulle liivin hinnan. Halusin tilata liivin heti, sillä vaikka oli vasta toukokuu, en halunnut jättää mitään viime tinkaan. Puhelimen myyjä otti tilaukseni vastaan, sekä pyysi tarvitsemansa tiedot. Hän kertoi että liivissä menisi kuukausi ja he laittavat tekstiviestin heti kun liivi tulee. Oli 12.toukokuuta.

Juhannuksen jälkeen menin liikkeeseen kysymään liivin kohtaloa, ei kuulemma ole tullut vielä. Ihmettelin ettei kukaan kerro väliaikatietoja, sillä liivin tilauksesta on kohta kaksi kuukautta aikaa. Kaksi viikko käyntini jälkeen soitettiin että katsos kun tilasit liivin, niin et kertonut kokoa (kerroin). Siinä vaiheessa aloin jo hiukan närkästymään koko puljuun ja sanoin että onko nyt niin että siinä vaiheessa kun te otitte minulta tilauksen vastaan ette laittaneet koko mihinkään ylös. Tämä virhe myönnettiin. Nyt sitten alkoivat ongelmat.

Tehdas olisi kiinni heinäkuusta melkein elokuun loppuun ja tehdas ei tietenkään tilaustamme ollut ikinä saanut. Tällä hetkellä annoin heille suoraan suullisen palautteeni siitä miten minä joudun asiakkaana ensin ottamaan yhteyttä tehtaalle, varmistamaan kankaan, olemaan yhteydessä maahantuojaan sekä sen jälkeen vielä käymään kuukauden välein Solossa, jotta voisin ostaa heiltä jotain. Tämä ei kuulosta asiakaspalvelulta mielestäni. Solosta pahoiteltiin heidän ja tehtaan puolesta. Liivin pitäisi tulla 5.9. eli päivää ennen häitämme Suomeen, mikäli vielä haluaisimme sen tilata. He lupasivat alennuksen hyvityksenä nyt jo yli kaksi kuukautta kestäneessä projektissa. Tämän lisäksi pyysin heiltä varaliivin lainaan, mikäli meidä oma liivi ei tulisikaan ja tähän he suostuivat ilomielin.

Kun liivi sitten ihmeen kaupalla tuli päivää ennen häitä, menimme Soloon jo viidettä kertaa yhden liivin takia. Päivää ennen häitä ei todellakaan ollut aikaa enää mihinkään ylimääräiseen, joten maksoimme liivin nopeasti. Asiaa hoitanut myyjä antoi alennusta 10% ja kaupan päälle mustat sukat. Olin niin väsynyt hääviikosta että menin sanattomaksi. Tämä ei vastannut puhelimessa käytyjä lupauksia yhtään. Olin todella vihainen ja marssin ulos. Karri varmaan pelkäsi että räjähdän siihen paikkaan.



Kyse ei ole siitä että pitäisi saada kaikki ilmaiseksi vaan tavasta hoitaa asioita. Tämä -10% alennus ei korvaa edes parkkikulujamme mitä liivin eri kommelluksen vaiheisiin olemme joutuneet käyttämään. Ihmettelen mitä Sololle on käynyt, sillä silloin kun se aikanaan sijaitsi Ateneuminkujalla, oli palvelu aina loistavaa ja yhteydenpito toimi. Nyt liikkeessä on aina enemmän henkilökuntaa kuin asiakkaita.





perjantai 19. syyskuuta 2014

Nimen vaihtaminen

Minulle nimen vaihtaminen oli itsestäänselvyys, ei tullut edes mieleenikään muita vaihtoehtoja kuin mieheni nimen ottaminen. Minun vanha sukunimeni on hyvin tavallinen, perus suomalainen sukunimi. Hänen (ja nyt myös minun) suku on pieni ja sukunimen omaavia on vähän ja onhan se samalla kunnioitus toisen perhettä kohtaan. Uskon että moni hänen perheestään oli hyvin tyytyväinen ratkaisuuni.

En kuitenkaan sano että mikään muu tapa toimia sukunimen kanssa olisi väärin, mutta tämä meni luontevasti. Eilen tipahti ensimmäinen korttikin uudella nimellä! Facebook päivittyi saman tien ja pankkikin tunnistaa uuden minäni. Olisikin kaikki yhtä helppoa kuin facebookissa.

Minulla on KAIKKI googlen palveluissa ja toki pilvessä tallessa. Googlessa on kontaktit, kalenteri, blogi, sähköpostit, puhelinnumerot, valokuvat ja videot. Näiden siirtäminen googlen tililtä toiselle on kestänyt nyt kolme päivää. KOLME PÄIVÄÄ!! Gmailista gmailiin tiedon siirron luulisi olevan helppoa, mutta kaikkea muuta. Monta tuntia eri googlen tukikanavien keskusteluiden lukemisen jälkeen onnistuin siirtämään sähköpostini uuteen. Kuvat ja blogi on sitten ihan toinen juttu. Kaikki uusi kyllä siirtyy, mutta entäs ne vanhat tiedot? Olen kai ikuisesti tuomittu hyppimään kahden eri tilin välillä, mikäli haluan tehdä jotain kuvillani. Kyllä, tiedän että kuvat saa siirrettyä mikäli lataa ne ensin koneelle, mutta tämä ei tue bloggerin kuvia. Joka päivä kirjautuessani blogiin pelkään että kaikki vanhat kuvat ovat hävinneet. Google hoi, jotenkin automaattisesti olettaa noin ison yrityksen olevan ajan tasalla ongelmistaan, mutta kanavien mukaan tämä ongelma on ollut olemassa jo yli vuoden.




Olen jo jonkin verran harjoitellut nimeni kirjoittamista ja kun kirjoitin sen uuteen kela korttiini, muistuttaa se hyvin paljon ensimmäisen luokan käsialaani. Harjoiteltavaa siis on. Samoin joka kerta kun loggaudun koneelle kirjoitan vanhan nimen ja uuden salasanan, sitten ihmettelen miksen pääse sisälle. Onneksi nämä menevät ajan myötä pois. Onko muilla ollut ongelmia, vai enkö vain osaa?


torstai 18. syyskuuta 2014

Instawedding

Meillä kuvaaminen oli kielletty vain kirkossa, sillä salamavalot sekä puhelimien ja kameroiden kanssa säätäminen ei oikein toimi yhdessä vihkimisen kanssa. Kirjoittelinkin salaman käytöstä aiemmin  ja sen vaikutuksesta kuviin, joten tämäkin toimi hyvänä syynä kieltää kuvaus muilta kuin valokuvaajaltamme.

Olen saanut kuvia ystäviltämme ja on aivan eri juttu katsoa omia häitään vieraiden näkökulmasta, jotenkin päivän näkee aivan eri tavalla. Valokuvaajamme kuvissa olemme kuitenkin pääosissa oikeutetusti me. Lisäksi oli monta juttua missä emme olleet mukana kuten laivaristeily, pöydissä seurustelu ja muu vieraille suunniteltu juttu. Olen pyytänyt myös niitä typeriäkin kuvia, sillä kaikki kuvat on ihana saada itselleen. Isäni ihana otti videotakin kun lähdimme ajelemaan autollamme.

Itse nappasin yhden kuvan kun olimme matkalla first look-kuvauksiin, muutoin kännykkä unohtui täysin ja lojui ties millä pöydällä illan mittaan. Ohessa pari instakuvaa vierailta illan mittaan. Niissä näkyy pari yksityiskohtaakin, mitä suunniteltaessa oli todella hauskaa!











maanantai 15. syyskuuta 2014

Elossa!

Vietimme viime viikon ihanassa ja helteisessä Roomassa! Jalat ovat kävelemisestä hellänä vieläkin ja viime viikonloppu meni puhtaasti nukkuessa. Kävimme viemässä hääpuvun pesuun lauantaina ja otimme nopeasti salaatit mukaan Teatterista ja sitten takaisin kotiin.

Kuten arvata saattaakin meni hääpäivä todella nopeasti ja saimme paljon ihania kommentteja niin häissä kuin niiden jälkeenkin. Kaikki viihtyivät vähän liiankin hyvin ja loppujen vieraiden saaminen pois juhlapaikalta jatkoille vaati bestmaneilta ponnisteluja (tosin taisivat olla juurikin niitä viimeisiä siellä vielä juhlimassa).

Lisää kuvia ja juttuja ja kaikkea tulossa kunhan tämä morsian rouva ehtii jäsentää kaiken pään sisällään myös.

Tässä jo hiukan maistiaiskuvaa, jonka sain aina niin ihanalta kuvaajaltamme Asta Karellilta.

Ethän kopioi kuvia


tiistai 9. syyskuuta 2014

Pöytänumerot

Alunperin tarkoituksena oli keräillä purjeveneitä pöytiin koristeeksi sekä pöytänumeroksi. Kuitenkin kun nämä purjeveneet löysin, oli heti selvää että purjeveneet tulevat samasta paikasta, näin kokonaisuudesta tuli ehyempi. Isommat purjeveneet tulivat pitkiin, 16 hengen pöytiin ja pienemmät purjeveneet 8 hengen pöytiin. Purjeveneet on kaikki hankittu AmandaB.stä ja niillä on jo uudet omistajat ennen kuin ehdimme niitä edes itse käyttäkään. Kesämökki ja kotimme tulevat antamaan purjeveneille uuden kodin. Tarkoituksena oli alunperin ettemme hanki häitämme varten mitään sellaista mitä joutuisimme jälkeenpäin myymään. Tämä onnistui loistavasti!








Tarrat tilasin jostain seinätarroja myyvästä liikkeestä, niiden paras ominaisuus on se etteivät ne jätä perinteisen tarran tapaan jälkiä purjeisiin.


maanantai 8. syyskuuta 2014

Ripaus nörttiä, kakkukoristeemme

Kuvailin teemaamme sanoin meriteema ripauksella nörttiä. Ripaus nörttiä tuli jo häidemme nettisivujen muodossa, jotka mieheni meille omin kätösin teki. Tässä hiukan lisää.

Tilasin tämän kakkukoristeen etsyn kautta, siihen sai suunnitella itse pelin, pelikonsolin, tölkit, hiusten- ja ihonvärin. Tykkäsin tästä koristeesta ihan hirmuisesti ja se todella kuvastaa meitä hyvin. Elämässä pitää olla huumoria ja omia juttuja.







sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Roomaan!

Vietämme ensi viikon Rooman helteissä ja olen ajastanut teille pari postausta häidemme yksityiskohdista. Ajattelin esitellä ne yksitellen, sillä kun saamme kuvia häistämme, ovat ne siellä osana isompaa kokonaisuutta. Kommentointi on auki, mutten pääse teille vastailemaan, kuvia päivittyy varmastikin pari Instagramin puolelle!


maanantai 1. syyskuuta 2014

Risteilyn juomatarjoilut

En halunnut käyttää häiden viimeisiä viikkoja askarteluun, joten suurin homma mikä meillä oli, oli rusettien solmiminen ja herkkujen pussitus. Kun itse menemme ottamaan kuvia ja hiukan ajelemaan autollamme, menevät vieraamme seilaamaan pienelle saaristoristeilylle. Laivaan oli mahdollista viedä omat juomat, joten hankimme Freixenetin cavaa sekä Pommacia alkoholittomaksi vaihtoehdoksi. Mielestäni skumpan ehdoton alkoholiton korvike on Pommac.




Onneksi nämä uudet Pommacin pikkupullot tulivat sopivasti tälle vuodelle. Näitä pitäisi löytyä isoista marketeista, mutta kannattaa aina ennakkoon varmistaa kauppiaalta, jos haluaa niitä tilata enemmän.





Eiköhän näillä vieraat pärjää hetken.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...