Hääpuvun teettäminen

Viestini puvun suunnittelijoille meni suurinpiirtein näin: "Häämekko, jonka alla on toinen mekko. Siis pitkä ja lyhyt yhdellä kertaa." Saara innostui ideastani ja lähetti minulle kuvan, mikä hänellä oli kansiossaan . Tämä sama kuva oli minulla häämekkokansiossani ja valinta oli selvä. Eikun lokakuussa juna Turkuun ja suunnittelureissulle. Saara oli varannut minulle toista tuntia aikaa Pukuniin Eerikinkadulle, mutta meillä meni kokonaiset 15 minuuttia, kun idea oli jo paperilla ja materiaalit valittu.

Puvun tuli olla yksiolkaiminen, alamekko pitsiä, hame laskeutuvaa tylliä. Niin laskeutuvaa että se valuu raskaasti, mutta silti niin ilmava että se ei vaadi vannehametta. Minulla on joku kammo siihen vannehameeseen, johtuu varmaankin vanhojentansseista. Helma sai alkaa levenemään vasta hiukan lantion leveimmän kohdan alapuolelta, näin ei tule illuusiota ballerinojen tutusta, vaan helma laskeutuu kauniisti. Pitsin tuli olla puhtaanvalkoista ja helposti leikattavaa, niin että se säilyttää kauniin kuvionsa kun sen muotoilee yläosaan. Ei missään nimessä puuvillapitsiä eikä missään nimessä mitään kermanväristä, vaan puhtaan, kylmän valkoista. Lähetin etukäteen kuvia, mitä minulle oli mielessä ja näiden perusteella Saara piirsi mekkoni hahmotelman paperille.

Inspiraatio

Olin kankaiden kanssa selvillä heti mitä haluan ja kaikkia ei näytepaloina Pukunista löytynyt, joten Saara lähetteli minulle postissa pitsivaihtoehtoja.  Lopulta täydellinen pitsi löytyi ja kuljin kangaspalat kassissani uskollisesti joka paikkaan, mikäli tarvitsisin niitä muiden hääjuttujen hankinnassa. Tai sitten vain jos halusin katsella niitä.

Saaran piirros

Älkää välittäkö typeristä ilmeistäni, pitäisi ehkä opetella poseeraamaan. Ensimmäisellä sovituskerralla mekko oli päällisin puolin valmis. Siitä puuttuivat vetoketjut sekä napit, samoin sininen vyö, joka tuli vyötärölle. Tässä vaiheessa lyhyen mekon helma oli vielä tasaista pitsiä, mutta se muokattiin seuraavaa kertaa varten yläosaa vastaavaksi, epäsymmetriseksi pitsikuvioksi. Rakastan tuota hameosaa. Tässä näkee ammattilaisen jäljen, kun morsian sanoo että ei vannetta, niin ammattilainen tekee siitä sellaisen ettei se sitä tarvi.

Lokakuussa oli siis ensimmäinen tapaaminen eli suunnittelupalaveri. Lisäksi kävimme kirjeenvaihtoa kankaista ja sovituksista. Ensimmäinen sovitus otettiin huhtikuulle, sillä aikaa oli todella reilusti ja oli monia kesämorsiamia vielä ennen minua. Viimeinen sovitus, korjaukset sekä samalla puvun nouto tehtiin hääviikolla. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä kannattanut ottaa viikkoa aiemmaksi, mutta hääviikko oli Karrin vapaaviikko ja puvun noutoon tarvitsee auton.

Hääviikolla varasimme koko päivän hääpuvun muokkaukseen. Voin sanoa että en todellakaan uskonut miten rankka päivä olisikaan, ottaen huomioon vielä sen että hääviikko vaati jo muutenkin veronsa. Hameessani oli 60 metriä kangasta ja tämä kaikki piti lyhentää oikeaan mittaan käsin niin, että samalla seisoin korkokengissäni paikallaan. Leikkaaminen kesti toista tuntia ja loppuajasta pyörtyily oli lähellä. Ainakin sain kengät sisäänajettua loppuun, seistessäni niissä hiiren hiljaa. Tämän lisäksi Saara teki kaikki muokkaukset mitä puku vielä vaati, samalla kun minä pelasin aikani kuluksi lautapelejä Teerenpelissä. Kun puku oli valmis, olin jo ihan poikki päivästä ja viikosta. Kokeilin pukua vielä viimeisen kerran, Saara pakkasi sen pukupussiin, hipsin autoon ja nukuin parituntisen ajomatkan takaisin Helsinkiin. Onnen tirskahdukset tulivat vasta seuraavana päivänä kun älysin mitä oli tapahtunut. Saara, ihana laitteli vielä vyölle solmimisohjeita. Rusetin teko, kun osoittautui yllättävän vaikeaksi.

Suosittelen hääpuvun teettämistä, sillä suomalaisen työn tukemisen lisäksi, saat varmasti haluamasi puvun. Lisäksi siinä säästää aikaakin ja yllättävää kyllä, rahaa.

Pukuni löytyy Turusta, Eerikinkadulta. Saaran pitämää Pukunin blogia voit seurata tästä. Varoitan että siellä on toinen toistaan ihanampia mekkoja...