tiistai 27. elokuuta 2013

It takes two

Tarkoitus on ottaa rennosti ja järjestää kahden ihmisen ihana juhla heidän omalla tavallaan. Satoi tai paistoi...

Näin kuvailen häitämme profiilissani, mutta mitä kaikkea se tarkoittaa? Onko se rennosti ottamista että alkaa pitää blogia ja suunnittelee (ja tilailee) asioita ennakkoon? To do-listaan on tullut monta ruksia kuluneen kuukauden aikana ja syy tähän on opiskeluissani. Gradusemma alkaa syyskuussa ja silloin en halua miettiä hotellihuoneiden, kuljetusten ja muiden varaamista vaan keskittyä siihen kouluun. 

Mutta tämä koskee vain minua. Harmittavan usein häät on tehty morsiamen ympärille ja mies ei tunne paikkaansa kovin kotoisaksi. Selvää on että tämä on kahden ihmisen juhla ja kaiken minkä mieheni haluaa päättää hän saa päättää. Meidän ajatuksemme hääleikeistä, musiikista ja vieraslistasta on hyvin samanlainen, joten näiden suhteen ei ole tarvinnut juuri miettiä. Hänellä tärkeitä asioita ovat muun muassa musiikki, ruoka, oma tyyli ja ennen kaikkea se auto. Väläytin hänelle ideaa että miksei hän itse autofriikkinä aja sitä autoa? Miehelleni ei tullut mieleenkään että näin voisi edes tehdä, joten viimeiset kolme kuukautta hän on surffaillut erilaisia autoja ja miettinyt vanhan, klassisen auton ja vauhtihirmun välillä. 







Minua ei haittaa yhtään jos miehelläni ei ole mielipidettä lautasliinoihin, pöytäasetelmiin tai vieraslahjoihin, sillä ei minullakaan ole mitään sanottavaa autoon tai hänen kalvosimien sävyyn. Joten muistakaa murut ottaa se mieskin mukaan suunnitteluun ja juhlaan. 

Tässä mietintöjäni miten juhlista saisi enemmän myös miehen juhlan
- valokuvaaja myös miehen valmistautumiseen. Yksi bestmaneista on valokuvaaja, joten pyydän häntä ikuistamaan sulhon valmistautumisen, sillä virallinen valokuvaaja on minun kanssani.




- virallinen hääpotrettipaikka. Mieheni on Helsingistä, joten hänellä on varmasti monta ideaa mihin voisimme mennä kuvattavaksi. Kirkko valittiin myös hänen toimestaan.
- anna miehen olla oma hölmö itsensä, juhlista jää paljon ihanampi muisto kun ei tarvitse pelätä että muistinko nyt toimia tässä ja tässä oikein.





- ottakaa mukaan elementtejä teistä molemmista. Mieheni on nörtti ja hyvin ylpeä siitä :D. Hän ei kuitenkaan halua mitään sarjakuvahäitä, mutta jossain tämäkin meillä näkyy.





Meillä tämä järjestely on toiminut hyvin ja mieheni on todella innoissaan kun "saa päättää" asioista. Minä päätän ne hömpötykset, hän mitkä hänelle tärkeitä ja yhdessä teemme loput päätökset. 


maanantai 26. elokuuta 2013

Äidit

Äideille vaatteiden valinta on varmasti yhtä vaikeaa kuin morsiamelle puvun valinta. Asun tulisi olla näyttävämpi kuin muiden vieraiden, ovathan äidit kunniatehtävässä. Värin tulisi poiketa morsiusneitojen asuista sekä sopia teemaan, mikäli tällainen häissä on. Vanhan etiketin mukaan morsiamen äiti valitsee ensin asunsa ja konsultoi tämän jälkeen sulhasen äitiä omasta pukuvalinnastaan. Tämä on perua siitä, että morsiamen vanhemmat maksoivat morsiusparin häät ja näin ollen kutsutut olivat heidän vieraitaan siinä missä morsiusparinkin. Eikä tilaisuuden emäntää saa ikinä peittää varjoonsa. Tosin nykyään kustannukset jaetaan perheiden kesken, niin tämä sääntö ei ole enää ajankohtaina.

Meillä asukoodina on tumma puku, mikä naisilla tarkoittaa yleisesti tyylikästä leninkiä, kevyttä jakku- tai housupukua tai yhteensopivan takin ja leningin yhdistelmää.  Pukukoodeissa on hyvä muistaa juhlan alkamisen ajankohta. Tosin häät kuuluvat yleisesti poikkeus-osastolle, jossa ei ole niin tiukkaa. Etikettien mukaisestihan miehen tulisi vaihtaa saketti frakkiin kello 18.00 jälkeen. Ei kenelläkään ole aikaa siihen.




Siten ei ole niin väliä se onko mekon pituus pitkä (kello 18.00 jälkeen) vai lyhyt, kunhan pitkästä keskustelee morsiamen kanssa. Näin osataan neuvoa muitakin vieraita pukeutumaan vapaampaan helman mittaan. Sa

Äidit monesti suosivat hiukan hihallista asua, mikä yleensä onkin imartelevampi ja suositeltava kirkkohäihin. Kevyt bolero on todella järkevä hankinta, huivi sitä vastoin on hankala ellei sitä saa solmittua niin ettei se putoa jatkuvasti jommalta kummalta olalta tai roiku maassa.




Nyrkkisääntö on se että vaatteen tulee istua kantajalleen ja olla harkittu hänen vartalotyyppinsä mukaan. Esimerkkinä voin sanoa että jos minä laitan halterneck-mekon päälle, näytän vapaaottelijalta olkapäideni vuoksi. Asuun kannattaa valita ryhdikkyyttä ja ajattomuutta, viimeisiin muotihetkauksiin ei kannata lähteä. Materiaalin tulee olla arvokkaan näköistä ja kannattaa suosia luonnoonmateriaaleja niiden hengittävyyden takia. Kankaan tulee olla juhlava, mutta kannattaa muistaa että se kiiltävin satiini ei imartele valokuvissa. Ohuimmat kesämekot jätetään juhlissa kaappiin.






Tärkeää on kokonaisuus! Kun se on hallinnassa homma toimii, joten hiukset, meikki, asu, sukkahousut/stay upit, laukku ja kengät kuntoon.  Tämä on se päivä kun käynti ammattilaisella kannattaa.

Hattu sopii erinomaisesti häihin, tässä tosin sama sääntö, että mikäli morsiamen äiti pukeutuu hattuun, on siitä hyvä ilmoittaa sulhasen äidille kuin muillekin suvun rouville ajoissa. Kampaus kannattaa tehdä niin että hatun pois ottamisen jälkeen se säilyttää muotonsa. Nainen saa ottaa hatun päästäään häissä vasta kun morsiamen äiti on ottanut pois omansa.








Tämä siis minun mielipiteeni toivepostaukseen :)




Ne pienet jutut...

Pikainen hei ja ihanaa viikon aloitusta kaikille!

Ei yksin hyvä ruoka ja bändi tee häistä ikimuistoisia ja hyviä. Huomio on myös pienissä jutuissa ja harkituissa yksityiskohdissa. Tässä pari mitä olen listannut:

Kirkossa joku ohjaamaan minne istua, eivät kaikki tiedä tai muista että kenen häihin ovatkaan tulossa. Juhlapaikalla vettä koko ajan! Tämän tärkeyttä ei voi korostaa. Itse ainakin juon kuin kameli niin on inhottavaa istua ilman kurkun kostuketta. Tarjoilijoille opastus lasien täytössä, jotkut juo nopeammin kuin toiset. Kahvin kanssa maidon on oltava lämmitettyä. Kun kahvit kaadetaan niihin pikkuisiin kuppeihin on kahvi jo viileää ennenkuin kaikki pääsevät pöydässä juomaan.

Opastus vieraille ajoista, on inhottavaa juuri päästä ulos kun tuleekin viesti että nyt sisälle ohjelma alkaa. Mikrofonit puhujille (kenenkään ääni ei kanna huoneessa jossa on sata ihmistä). Kuljetus jatkopaikkaan, muuten saapuminen on ripottaista ja ovelle on yleensä annettu tarkka henkilömäärä ja aika saapumiselle. Näin kenenkään ei tarvitse kysyä mitään, huolehtia mistään vaan vain nauttia illasta.







Mitä pieniä juttuja teidän mielestänne tulisi ottaa huomioon?

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Hiukset ovat naisen kruunu

Useasti juhliin lähdettäessä naiset panostavat asuunsa ja asusteisiin. Hiukset on kuitenkin se mistä kannattaa lähteä. Ylhäältä alas. Minun hiukseni ovat hyvin erikoista sorttia, ne ovat vaaleat niitä on runsaasti ja kostean ilman iskiessä hiukseni menevät piikkisuoriksi. Kyllä suoriksi. Tämä rajaa kaikki avoimet, puoliavoimet kampaukset pois. Nuttura on mielestäni juhliin täydellinen.

Nuttura tuo useasti mieleen uskonnon opettajan ala-asteelta, joka uskoi vielä karttakepin ja kimakan äänen voimaan. Siitä voi kuitenkin saada rennon jättämällä kiharat näkyviin ja tekemällä siitä rennon.

Selvää on että morsiusneidot tulevat kanssani kampaajalle. Toinen varsinkin on luonteeltaan aikas räjähtävä, niin on vaan viisaampaa ettei hän omaan tukkaansa koske. Morsiusneitoja on siis kolme; kaksi naista ja mies. Miehen hiukset onneksi ovat helpot, joten kolmelle on tarve vain vääntää hiukset kuntoon.

Itselleni ajattelin jotain tämän tyylistä:








Hiukseni ovat pitkät ja ensi vuonna hiukan pidemmät. Olen ihastunut myös näihin pääkoristeisiin. Ne tasapainoittavat kokonaisuutta mielestäni kivasti.





Tämä kuva on ollut jo pitkään minun suosikkini, aina vuodesta 2007 asti jolloin Eva Longoria kampauksen esitteli. Se on rento, vähän sekaisin, mutta kuitenkin laitettu.





Toisella morsiusneidoistani on lyhyt tukka, tai puolipitkä. Hänelle olisi kuitenkin ihana saada joku kiva kiinni oleva kampaus. Noh, taitava kampaaja tekee tosin mitä vaan. Hänellä ajattelin tällaista:




Pantaa ei ole tulossa, ainakaan kukallista (ei muru hätää).








Toinen morsiusneito omistaa myös pitkät hiukset ja hänelle mietin tällaista:






Kaikki kuvat on otettu pinterestistä ja ne ovat laadultaan enemmän tai vähemmän toimivia. Idean niistä kuitenkin saa.

Tarkoitus on laittaa myös äitini ja ehkä mahdollisesti anoppi kampaajalle. Oma äitini on nimittäin niin hermona sinä päivänä että saattaa vahingossa laittaa hiuksiinsa mascaraa ja silmiin lakkaa. 





lauantai 24. elokuuta 2013

Ilmapalloja, huiskia, kuplia, riisiä...

Mitä ihmettä sitä laittaisi vieraat heittämään tai heiluttamaan "kunniakujalla"? Aluksi ajattelin että huiskat olisivat kivan erilaiset ja ne eivät roskaa ja niitä on helppo ja kiva heilutella. Nämäkin saisi niin kätevästi etsystä ettei niiden eteen tarvitse tehdä muuta kuin kirjautua paypal-tilille.



Kuvissakin nämä ovat ihan kauniita ja niitä voi halutessaan heilutella vaikka koko illan.


Saippuakuplat ovat olleet melkein jokaisissa häissä missä olemme olleet. Ongelmana niissä on se että kaikessa mielikuvituksettomuudessaan ne toimii. Kuvat ovat kauniita, vieraiden runsaan määrän ansiosta kuplia tulee paljon ja ne eivät jätä jälkiä. Lisäksi ne ovat todella edullisia toteutta. Haluaisin jotain erilaisempaa, mutta nämä kuvat...äh.






Ilmapallot olisivat ihanat. Mutta entä jos sataa vettä tai on harmaata tai tuulee niin paljon että ilmapallon naru sotkeutuu tädin hiuskoristeeseen?  Lisäksi kuka tuo pallot paraatipaikalle, kuinka monelle pallo pitää hankkia. Päästetäänkö ne irti vai sidotaanko huvipuistomaisesti ranteeseen? Mutta on ne silti kauniita.








Niin ja se riisi. EI. Ei riisiä. Minä kun keitän riisiä lisukkeeksi kotona niin jyviä löytyy vielä seuraavana päivänäkin jostain. Kuvittele mistä kaikkialta niitä löytyy kun riisiä heittää päälle. Nope.

Hääkorttina kirja

Ahmin kirjoja ja palkitsen itseni hyvällä kirjalla kun olen saanut jonkun koulutyön tai muun projektin valmiiksi. Lapsena olin ahkera kirjaston käyttäjä ja kirjaston täti sai vaihtaa minun paperisen lainauskorttini useasti (muistaako kukaan enää niitä?). En vain haluaisi ikinä palauttaa hyviä kirjoja, niinpä Akateemisen alennusmyynneistä olen kotiuttanut kirjoja kirjahyllymme iloksi.

Tästä syntyikin idea että hääkorttien sijasta olisi ihana jos saisimme kirjan hääkorttina. Annoin itse reilu vuosi takaperin hääparille ruotsinkielisen Muumi-kirjan, sillä sulhasella oli tapana lukea vaimolleen Tove Janssonin muumikirjoja aina iltaisin. He pitivät ideasta kovasti ja kirja tuo edelleen häät mieleen. 

Kirjan voisi antaa esimerkiksi vanhemmat, suku, ystävät porukassa. Jotain mikä kuvaa paria, neuvoo arkeen tai on vain niiin hyvä että se on pakko lukea. Saan itse kirjoja joka vuosi lahjaksi ja pidän niistä kovasti. Ne muistuttaa minua aina antajastaan ja on ikuinen lahja. 








Kirjat eivät tietenkään kaikille sovi, mutta kun vieraskirjaan kirjoittaminen on vähentynyt ja itsekin sen myönnän joskus unohtaneeni on kirjat ihana viesti, johon antaja on joutunut käyttämään hiukan aikaa miettimiseen.



perjantai 23. elokuuta 2013

Writer's block

Nyt on niin paljon asioita meneillään että kärsin jonkinasteisesta kirjoittajan tukoksesta (kauhea suomennos!). Viimeiset päivät töissä ennen opintovapaata ja opiskeluihin ilmoittautuminen ovat vieneet ajatukseni ihan muualle kuin reilun vuoden päästä juhlittaviin häihin.

Sitä paitsi visio häistä on aika selkeä. Enää pitäisi päättää kuljetusmuoto kirkolta juhlapaikalle, mahdolliset vieraslahjat, loppubiisi kirkkoon ja lopullinen vieraslista, mistä muuten saimme karsittua 12 henkeä pois!! Listalla tällä hetkellä siis 108, hyvä me.

Kävimme sunnuntaina kurkistelemassa Boathousessa ja fiilistelemässä merta. Mahtava paikka loppukesäänkin. Se meri... ahh. Lyhtyjä, lyhtyjä ja vilttejä.

Enää vuosi ja kaksi viikkoa! Sitä odotellessa fiilistelykuvia Janne Miettisen ja Maria Hedengrenin kuvaamista häistä.

















Hmm, vastaanotto ulkona... Hyvä idea ja vieraiden on kivempi odotella ulkosalla ja ihastella maisemia mikäli säät sen sallii.

Näillä mennään tänään. Huomenna jotain jo järkevämpää...

perjantai 16. elokuuta 2013

Bling ring

Ajattelin että sormuksen valinta on helppoa. Nettiselailua, vähän sovittelua ja sitten timantit välkkymään. Eih, ei ollut helppoa ei.
Lähtökohtana oli kuitenkin se että sormuksen tulisi olla valkokultaa, sisältää timantteja ja olla ajaton.

Tässä on vaihtoehtoja joita mietin aluksi, kaveriksi näille on perinteinen rivisormus:





Sandberg

V-239-7W
Ihastuin sormuksen klassisuuteen, mutta siinä on silti jotain uudenaikaista. En tiedä oliko sormus oikeasti minunlaiseni vai pidinkö siitä sen laajan näkyvyyden ja suosittuvuuden vuoksi. Tämä sormus nimittäin löysi parin ystäväni sormeen tänä vuonna ja ne sopivat heille täydellisesti <3
Mutta oma etsintä sai jatkua...







V-55
Tämä oli jo enemmän klassisempaa mallia. Kolmitimanttinen sormus on ajaton ja kestosuosikkeja joka vuosi. Halusin kuitenkin jotain ekstraa.





Näin ollen Sandbergin mallisto jäi näiden kahden varaan. 





Aava

Ihana, ihana sormus! Vähän kulmikkaampi kuin Sandbergin vastaavanlainen, näin se saa modernia ilmettä.






Lumi


Yhtenä vaihtoehtona oli Olli Johan Lindroosin suunnittelema Lumi-sormus, jonka keskisormus jo itsessään on kaikessa siroudessaan ihastuttava!




Sitten päädyin tähän:





No ei, ei sentään. En pidä värikkäistä kivistä.

Lopullinen valinta tapahtui maanantaina. Luotan suomalaiseen suunnitteluun ja työhön, muuta en paljasta ;)


Millainen teidän sormusprosessinne on ollut? Oliko malli heti itsestään selvä, vai tuskailitko asian kanssa kuten minä tein?

torstai 15. elokuuta 2013

Häät Villa Ivan Falinissa

Vihdoinkin sain kuvia ulos kamerasta (700 kuvaa!!) ja niitä teille näytettäväksi. Opin myös käyttämään Googlen kuvapankkia, joten kuvat kulkee matkassa ja niitä voi muokata missä vain. Kyllä olen hiukan tekniikasta jäljessä...

Ystäviemme ihanat elokuiset häät pidettiin Vuosaaressa, meren rannalla Villa Ivan Falinissa. Vieraita oli kutsuttu ja saapunut paikalle noin 65 henkeä. Rakennus oli kaunis keltainen talo, isolla vihreällä pihalla.




Itse vihkiminen tapahtui ulkopuolella teltassa. Vihkijä oli mahtava persoona ja piti parin rauhallisena vaikkei kyyneliltä vältyttykään. En muista musiikeista muuta kuin lähtökappaleen, joka oli Still alive, joka on tuttu kaikille Portalin pelaajille. Teltta oli ihanan tunnelmallinen ja näkymä antoi parin yli merelle.








Morsiamen hääpuku ja kampaukset olivat todella herkät ja kauniit. Kukkakoriste oli löytynyt mistäpä muualtakaan kuin etsystä. Sama kampaaja oli tehnyt myös kaasojen hiukset.








Kuvassa ei puku pääse niin hyvin oikeuksiinsa. Mukana oli siis helmiä ja bling-blingiä! Sekä laahus. Tämä puku sai minun mieleni omasta laahuksesta muuttumaan. Se on ehdoton!





Juhlatilaan oli vieraille varattu hääbingo! Minulla ei ihan heti sytyttänyt että kuten bingoon kuulu on jokaisella bongaukset eri järjestyksessä. Nimikortit oli sidottu hääkarkkipussiin, jossa oli karkkeja hääparin nimikirjain -painatuksilla. Lisäksi morsian oli väkertänyt jokaisen nimikortin taakse eri mietelauseen! Kortit kulkivatkin ahkeraan ympäri pöytää.







Ja se ruoka. Mieletöntä! Tulee taas nälkä...
Kakkukoristeena oli kaksi pikkulintua pesässä <3







Karkkibuffa!




Häissä oli paljon lahjakkaita musiikkiesityksiä, mitkä eivät jättäneet ketään kylmäksi. Sulhanen esitti morsiamelleen Zen Cafen Olet todella kaunis-kappaleen kitaralla. 






Kuvat savat puhua puolestaan. Suosittelen paikkaa sitä miettiville!
Pari jatkoi onnellisena matkaansa häämatkalle melkein välittömästi juhlien jälkeen.

Voih seuraavia häitä pitää odottaa vielä 8 kuukautta!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...