keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Blogien lukutaito


Erikoisin asia hääblogin pitämisessä, näin häiden jälkeen, oli huomata miten poikkeavat eri ihmisten blogien lukutaidot ovat. Lehdet, aikuiset ja koulut toitottavat lasten ja nuorten median lukutaidon perään, mutta onko meidät nuoret aikuiset ja aikuiset unohdettu? Totta on, että tähän sosiaalisen median viidakkoon syntyneet lapset ovat alttiita monenlaisille vaaroille, mutta he kuitenkin ovat syntyneet siihen. Kyllä minä muistan päivän, jolloin meille tuli kotiin ensimmäinen tietokone ja vielä paremmin muistan sen, kun menin ensimmäisen kerran internetiin. Tämä ihme kesti jopa kolme minuuttia, kun en tiennyt kuin kaksi osoitetta: mtv3.fi ja altavista, sitten kyllästyin. 

Blogini ja uskoisin että blogimaailma yleensäkin on hyvin pintaa raapaisevaa, eikä blogeissa kerrotut tai esitellyt asiat täytä bloggaajan koko päivää. Eivätkä varsinkaan kuvasta hänen ajatusmaailmaansa täysin. Siksi oli harmillista huomata miten hääblogin pitäminen mielletään häähulluudeksi, jopa bridezillamaiseksi toiminnaksi. Vaikka alkuperäinen tarkoitukseni nimenomaan oli kirjoittaa hääblogia siksi, että saan täällä miettiä ja esitellä asioita tulevien ja menneiden morsiamien tai muuten häistä kiinnostuneiden kanssa. Tällä halusin säästää ympärilläni olevilta ihmisiltä mahdollisen vouhotuksen, sillä innostun asioista helposti. Kuitenkin blogini lukeminen ymmärrettiin samaksi kuin olisin keskustellut jonkun henkilön kanssa tästä aiheesta.


kuva


Lisäksi erikoisena ilmiönä on ne, jotka käsittävät blogikirjoituksien kautta minun olevan turhan pedantti, koska halusin pitää huolen yksityiskohdista ja kerroin vain meistä. Tottakai kirjoitan vain omista häistäni ja siihen liittyvästä järjestelystä, sehän se koko idea onkin. Bändin ja meikkaaja/kampaajan peruuttamista, sekä hupaisaa kommellusta bestmanien takkien kanssa lukuunottamatta, häidemme suunnittelu sekä häät menivät todella hyvin. Jos blogin kautta näyttää että häiden suunnittelu valtasi koko päivämme ja elämä oli ah niin ruusuista niin olkoon sitten niin. Samalla tämä lukijakunta voi siirtää Seiskan ensisijaiseksi uutislähteekseen.

Ei saa nyt huolestua, suurin osa tutuista lukijoistani on kehunut ja kannustanut ja isäni jaksaa soittaa, mikäli en ole päivittänyt blogiani tarpeeksi usein. Vanhemmilleni blogini oli loistava tapa pysyä mukana missä mennään. Jopa bestmanimme (ainakin yksi) lukevat blogiani. Lisäksi olen nauttinut tämän pitämisestä valtavasti, ja olen ennenkin kehunut kanssabloggaajia ja kehun edelleen. Lisäksi kannustan pitämään hääblogia, mikäli sellaista on joskus miettinyt. Tätä on hauska selailla taaksepäin ja se toimii vanhan ajan leikekirjana jatkossa. 





10 kommenttia:

  1. Voi aamen! Minulla koko blogin otsikko ja ammatti lyö häähullun leiman otsaan, mutta kappas, siellähän on takana ihan ihminen oman elämänsä kanssa! :D Ja tottakai varsinkin hääblogit käyvät läpi vain häitä, olisihan se vähän omituista, jos yht'kkä alkaisikin käymään läpi miten koiran eläinlääkärireissulle kuului. Pysytään vaan ihan reippaasti aiheessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perään sitten häiden jälkeen kyselyitä että noh, onko nyt enää elämää häiden jälkeen ja mitä blogille ja mitä teet kaikella sillä vapaa-ajalla... Sitä mitä ennenkin? Elän..

      Poista
  2. Samoilla linjoilla! Blogi on aina ainoastaan pintaraapaisu ja niitä pitäisi osata lukea ja tekstiä tulkita sen mukaan. Itse ainakin pyrin siihen että blogi on niin lukijoille kun itselleni se hääsuunnitteluun liittyvä pääsääntöisesti "positiivinen purkauspaikka". Vaikka teksteistä joskus näkyy väsymys tai turhautuminen yritän pitää suurimmat negatiiviset tunnepurkaukset blogin ulkopuolella. Ehkä tämä sitten näyttää ulkopuoliselle siltä "kiiltokuvatodellisuudelta"? Kyllä meilläkin itkettiin, huudettiin ja pidettiin mykkäkouluja ennen kun nämä häät oli juhlittu.

    ....Sitten olen myös sitä mieltä että teemaan sidottua blogia on a) paljon helpompi kirjoittaa b) mielenkiitoisempaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävää kuitenkin miten moni, varsinkin minut tunteva, kuvittelee että häähössöksi se on mennyt, kun tuollaista koko ajan blogissa kirjoittelee. Tämä on HÄÄblogi, HÄÄÄÄ :D
      Ei kenenkään elämä ole kiiltokuvaa, mutta onhan se mukava lukea kivoja juttuja, kuin niitä huonoja. Niitä tulee muutenkin...

      Poista
  3. Komppaan täysin, ihmeellistä miten vaikeeta on vaihtaa sivustoa jos kirjoittajan tyyli ei miellytä. Itse olen tykännyt lukea sun blogia, ja omasta mielestäni on hyvä jos kirjoittaa myös niistä asioista jotka menivät ainakin alkuun pieleen, näkeepähän sitten ettei kaikilla muillakaan kaikki mene aina täydellisesti ja häistä voi silti tulla aivan ihanat. Kiitos kivasta blogista, toivottavasti jaksat vielä jatkaa kirjoittamista näin häiden jälkeenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!! Jaksan kirjoittaa, heti kun saan kaikki kuvat itselleni ja jäsenneltyä ne jotenkin päässäni, tulee niin paljon tekstiä ja kuvia että ähky on vaarana.
      Kiitos ihana kommentistasi, piristi todella mieltä <3

      Poista
  4. Höh, tyhmää jos joku on tehnyt hätäisiä päätelmiä - hääblogithan ovat sitä varten, että täällä jauhetaan hääasioita. Eiköhän jokaisen elämään mahdu kuitenkin paljon muutakin, kuin häät, mutta jos niistä kirjottaisi, ei kyse olisi enää hääblogista. Minusta on ollut mukava lukea kirjoituksiasi häiden jälkeen - monet kun lopettavat kirjoittelun melkein siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hääblogit on häille ja siihen liittyvälle. Typerää olisi kirjoittaa jokaisen jutun loppukaneettiin että "Tämä kirjoittaja ei ole häähullu, eikä hänen elämänsä koostu pelkästään häiden suunnittelusta. Hääblogien ruusuiset kirjoitukset eivät välttämättä vastaa todellisuutta."

      Kiitos! Enemmän siihen hääaiheeseen siirryn pian...

      Poista
  5. Minulle muutama tuttu on kommentoinut, että eivät voi kuvitella, että juuri minä kirjoitan niin kuin sitten kirjoitan. En ymmärrä mitä he sillä tarkoittavat. Sitäkö, että kun olen pikkuisen erikoinen persoona, niin en pysty suoltamaan mitään järkevää tekstiä? Ei se, että teksteissäni välttämättä olisi päätä tai häntää, mutta ei kai se siltikään sitä tarkoita, etten osaisi kirjoittaa?
    Tosin nämä ihmiset eivät tiedä, että kirjoitin ala-asteella ainevihkoni täyteen yhdellä tarinalla.
    Tottakai jokainen hääbloggaaja on persoona ja se tässä juuri hauskaa onkin!

    Luetun ymmärtämisestä minäkin olen huolissani ja sisälukutaito, se on aika monella ihan hukassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puheminä ja kirjoitusminä voivat olla erilaiset. Kirjoitusminä saa yleensä enemmän aikaa tekstinsä miettimisee. Toinen juttu sitten on ymmärtääkö lukija tekstiminää samalla tavalla kuin puheminää.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...