Istun junassa ja kuuntelen samalla valitsimiamme kappaleita häihin, enkä voisi olla ylpeämpi valinnoistamme. Herkistyn edelleen joka kerta kun kuulen ne. Minun musiikkimakuni ei mahdu yhteen musiikkigenreen ja sitä on hankala sanoa vain yhdellä lauseella. Pidän monenlaisesta musiikista ja musiikki heijastaa aina sen hetkistä tunnelmaa. Kesällä soi kesälistat, junassa kuuntelen rauhallisempaa indiepoppia, illallisella kahdestaan kuuntelemme kevyttä jazzia tai Sinatraa. Robbie Willamsin ja Justin Timberlaken keikat oli pakko kokea, teiniminäni oli pari minuuttia onnensa kukkoloilla kun Justin lauloi ensimmäisen oman kappaleensa Like I Love You. Mieheni musiikkimaku on kaikkea klassisesta raskaaseen örinäheviin ja hän on kuin pieni kävelevä musiikin wikipedia musiikista keskusteltaessa. En ymmärrä miten joku voi muistaa millaisia jotkut levynkannet olivat 90-luvulla...
Musiikin valinta oli meille tärkeää. Ne ovat meidän biisit ikuisesti. Aina niiden soidessa se tulee viemään meidän takaisin hääpäiväämme. Halusimme jotain ajatonta, klassista, meidän biisejä. Häämarssi valikoitui kun siivoilin vaatekaappia kirppistä varten, mieheni touhutessa tietokoneen äärellä klassisen musiikin soidessa taustalla. Välillä hän kommentoi kappaleita "Tämä soi meillä kotona aina.", "Tässä on tosi hyvät jouset." jne. Sitten seuraava kappale alkoi soimaan ja jähmetyin. Mikä tämä on? Tämä se on! Se oli siinä.
Kirkon lähtökappaleen valinta ei ollut niin yksinkertaista. Mietimme eri vaihtoehtoja teema mielessämme pitäen. Yksi vaihtoehto oli Charles Trénetin La Mer eli josta Sinatra teki version Beyond the Sea. Kappale on todella hyvä, mutta tuntui se väkinäiseltä ja kompromissilta teeman vuoksi. Olimme yksi viikonloppu äitini ja hänen miehensä luona, kun tv pauhasi taustalla, television konsertissa esitettiin kappale jonka aikana vilkaisimme mieheni kanssa spontaanisti toisiamme. Ha! Se oli siinä, hyvä me! Alku- ja loppukappale ei sisällä urkuja, vaan ne esitetään jousisoittimilla ja pianolla, esittäjistä yksi on ystävämme ja loput hänen valitsemiaan ystäviään. Mikä kunnia.
Virren sijasta kirkossa meillä esitetään kappale. Kappale, jota kuuntelimme ihan seurustelumme alkuaikoina miehen pienessä kaksiossa sunnuntaiaamuna, kämpässä 36 astetta lämmintä ja aurinko paistoi täysillä sisään. Mikä parasta kappaleen esittää meidän lahjakkaat ja ihanat ystävämme. Kuulemme tämän kappaleen heidän esittäminään ensimmäistä kertaa kirkossa, halusin sen näin.
En voi sanoin kuvata kuinka hienoa se meille on että jokaisen meidän kappaleemme, myös häätanssin, esittäjä tai esittäjät ovat ystäviämme, se tekee niistä vielä erityisemmän. Ehkä se johtuu siitä että tätä kirjoittaessani kuuntelen samalla näitä kappaleita, mutta tällä hetkellä oloni on hyvin onnellinen ja kiitollinen.
 |
| Justinin Helsingin keikalta |
Musiikin valinta oli meille tärkeää. Ne ovat meidän biisit ikuisesti. Aina niiden soidessa se tulee viemään meidän takaisin hääpäiväämme. Halusimme jotain ajatonta, klassista, meidän biisejä. Häämarssi valikoitui kun siivoilin vaatekaappia kirppistä varten, mieheni touhutessa tietokoneen äärellä klassisen musiikin soidessa taustalla. Välillä hän kommentoi kappaleita "Tämä soi meillä kotona aina.", "Tässä on tosi hyvät jouset." jne. Sitten seuraava kappale alkoi soimaan ja jähmetyin. Mikä tämä on? Tämä se on! Se oli siinä.
Kirkon lähtökappaleen valinta ei ollut niin yksinkertaista. Mietimme eri vaihtoehtoja teema mielessämme pitäen. Yksi vaihtoehto oli Charles Trénetin La Mer eli josta Sinatra teki version Beyond the Sea. Kappale on todella hyvä, mutta tuntui se väkinäiseltä ja kompromissilta teeman vuoksi. Olimme yksi viikonloppu äitini ja hänen miehensä luona, kun tv pauhasi taustalla, television konsertissa esitettiin kappale jonka aikana vilkaisimme mieheni kanssa spontaanisti toisiamme. Ha! Se oli siinä, hyvä me! Alku- ja loppukappale ei sisällä urkuja, vaan ne esitetään jousisoittimilla ja pianolla, esittäjistä yksi on ystävämme ja loput hänen valitsemiaan ystäviään. Mikä kunnia.
Virren sijasta kirkossa meillä esitetään kappale. Kappale, jota kuuntelimme ihan seurustelumme alkuaikoina miehen pienessä kaksiossa sunnuntaiaamuna, kämpässä 36 astetta lämmintä ja aurinko paistoi täysillä sisään. Mikä parasta kappaleen esittää meidän lahjakkaat ja ihanat ystävämme. Kuulemme tämän kappaleen heidän esittäminään ensimmäistä kertaa kirkossa, halusin sen näin.
En voi sanoin kuvata kuinka hienoa se meille on että jokaisen meidän kappaleemme, myös häätanssin, esittäjä tai esittäjät ovat ystäviämme, se tekee niistä vielä erityisemmän. Ehkä se johtuu siitä että tätä kirjoittaessani kuuntelen samalla näitä kappaleita, mutta tällä hetkellä oloni on hyvin onnellinen ja kiitollinen.
Kuulostaapa hyvältä! :)
VastaaPoistaTe ootte niin onnekkaita, kun löytyy.muusikkoja omasta takaa. Mekin ois haluttu pelkkää pianoa ja jousia kirkkoon, mutta tulis niin kalliiksi että oli pakko tyytyä urkuihin ja viuluun.
VastaaPoistaNo toden totta! Jotenkin sitä ei edes ajatellutkaan ennen miten lahjakasta sakki on.
PoistaSibelius- akatemian sivuilla on opiskelijoiden solo sekä ryhmä esiintyjiä. Ovat taitavia ja lahjakkaita, kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä ja kysellä hintoja ja saatavuutta. Suosittelen lämpimästi.
VastaaPoista