Kävin hakemassa esteettömyystodistuksemme ja vihkiraamatun meidän kotiseurakunnastamme, samalla vielä varmistin että kuulutuksemme ajankohta pitää. Oli nimittäin sen verran härdelliä silloin kirkkoherranvirastossa kun siellä viimeksi käytiin että en halua jättää mitään sattuman varaan.
Kun sain vihkiraamatun käteeni jäin miettimään raamatuntekstiä mikä luettaisiin kirkossa. Olin varma että niin paksusta opuksesta löytyisi muutakin kuin ne perinteiset jo moneen kertaan kuulleet, tosin todella kauniit kohdat. Aloin tutkimaan asiaa tarkemmin ja seurakunnan sivuilla vihkikaavassa annetaan vaihtoehdoiksi vain yhdeksän eri tekstiä. Näistä vain kolme sointui omaan korvaani mukavaksi.
Perinteisin on korinttilaisten kirjeestä teksti rakkaudesta. Tämä on ollut melkein jokaisella käymissä häissämme, mutta tämä sopisi siinä mielessä meille että siinä mainitaan myös kutsustamme löytyvät ankkuri ja sydän.
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
(1. Kor. 13: 1, 4–8, 13)
Tämä on turhan synkkä, mutta varmasti hyvä vaihtoehto jollekin.
Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon.
(Ruut 1: 16–17)
Laulujen laulun teksti on vähän harvinaisempi käymissämme häissä, mutta varmasti yhtä suosittu kuin korinttilaisten kirje.
Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
(Laul 8:6)
Toinen mietinnän aihe on että kuka sen tekstin lukee?
Kaasot ja bestmanit pääsevät halutessaan ääneen aina, joten pitäisikö tehtävään pyytää jotain toista?
Onko muilla jo tekstit selvillä?
Kun sain vihkiraamatun käteeni jäin miettimään raamatuntekstiä mikä luettaisiin kirkossa. Olin varma että niin paksusta opuksesta löytyisi muutakin kuin ne perinteiset jo moneen kertaan kuulleet, tosin todella kauniit kohdat. Aloin tutkimaan asiaa tarkemmin ja seurakunnan sivuilla vihkikaavassa annetaan vaihtoehdoiksi vain yhdeksän eri tekstiä. Näistä vain kolme sointui omaan korvaani mukavaksi.
 |
| kuva |
Perinteisin on korinttilaisten kirjeestä teksti rakkaudesta. Tämä on ollut melkein jokaisella käymissä häissämme, mutta tämä sopisi siinä mielessä meille että siinä mainitaan myös kutsustamme löytyvät ankkuri ja sydän.
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
(1. Kor. 13: 1, 4–8, 13)
Tämä on turhan synkkä, mutta varmasti hyvä vaihtoehto jollekin.
Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon.
(Ruut 1: 16–17)
Laulujen laulun teksti on vähän harvinaisempi käymissämme häissä, mutta varmasti yhtä suosittu kuin korinttilaisten kirje.
Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
(Laul 8:6)
Toinen mietinnän aihe on että kuka sen tekstin lukee?
Kaasot ja bestmanit pääsevät halutessaan ääneen aina, joten pitäisikö tehtävään pyytää jotain toista?
Onko muilla jo tekstit selvillä?
Mä oon ihastunut tuohon synkkään. En oo missään kuullut sitä ja minusta se on meille sopivin kun ei uskovaisia olla niin mikä tahansa jumala on hyvä mihin uskoo jos uskoo. :) olipa sekava selostus :D
VastaaPoistaTuossa olet kyllä täysin oikeassa, ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Karrilta kysyttäessä hänen mielestä voitaisiin ihan hyvin lukea vaikka jouluevankeliumi...
PoistaMinä pidän kovasti Laulujen laulun kohdasta :)
VastaaPoistaSe on kyllä kaunis, uskon että asia selkityy kun on tapaaminen kirkkoherran kanssa.
PoistaItse pidän tuosta Korinttolaiskirjeesta ja ajattelin pyytää kummitätiäni lukemaan sen meille.
VastaaPoistaTuo on hyvä idea! Kummitäti voisi olla juurikin sopiva tekstin lukijaksi. Mikäli minulla olisi sisaruksia niin pyytäisin automaattisesti heitä.
PoistaMeillä Laulujen laulun lukee siskoni ja Korinttolaiskirjettä pappi.
VastaaPoista