Lähetimme kutsut eteenpäin 9.6. ja häät ovat siis 6.9. Ei ollut tämä numeroleikki enää tässä vaiheessa sattumaa. Tähän mennessä jo melkein puolet kutsun saaneista on vastannut myöntävästi kutsuumme! Ihan mahtavaa, pelkäsin kovasti että ilmoittautuminen jätetään viime tippaan. Vielä tosin on reilu kuukausi ilmoittautumisaikaa jäljellä. Uskon että meidän häidemme nettisivuilla on paljon tekemistä ilmoittautumisen kanssa.
Monelle hääparille tuottaa päänvaivaa se ketä kutsuisi, niin meillekin. Minun isäni puolen suku on suuri ja äitini on minun tavoin taas ainut lapsi, mutta olemme hyvin läheisiä isotätieni kanssa. Karrin suku vuorostaan on pieni, yhteenlaskettuna 17 henkeä. Jos olisimme kutsuneet kaikki tähän kuuluvat, olisi yhteyslaiva kirkon ja juhlapaikan välillä koostunut pelkästään tästä porukasta. Jouduimme siis luonnolisesti karsimaan. Päätimme kutsua vain mummit, kummit sekä pari muuta, muutoin vieraslista koostuu täysin ystävistämme. Tämä aiheutti minulle huonoa omaatuntoa ja kirjoittelinkin pupu pöksyssä sukulaisilleni viestin aiheesta, jotka eivät kutsua saaneet. Onneksi minulla on fiksua ja ihanaa sukua! Pelko oli turhaa.
 |
| kuva |
Joten mitä tästä opin? Ole rehellinen niille, jotka eivät kutsua saa ja ole avoin syistä. Älä kutsu sukulaisia mitä te molemmat ette ole nähneet. "Kiva kun pääsit tulemaan, tässä on Karri, te ette olekaan tavanneet". Pidä pääsi, mutta ole silti avoin ehdotuksille. Kannattaa alkaa jo vieraslistaa tehdessä miettimään istumajärjestystä. Jos et voi sijoittaa jotain vierasta kenenkään viereen, niin onko kutsuminenkaan viisasta?
Nyt lähden viikonlopuksi Tampereelle, missä ohjelmassa on apuna olo äidille hänen teettämänsä puvun sovituksessa, sekä sormusten sovitus!!!
Omaa vieraslistaa pohtiessa huomaan ainakin kokoajan ajattelevani, että kenet olisi MUIDEN VIERAIDEN näkökulmasta kiva kutsua. Ajattelen jatkuvasti, että onko tuolla ja tuolla nyt ketään tuttuja häissä ja olisikohan äidistä nyt kiva saada se sen paras kaveri näkemään nämä juhlat jne. Toinen ongelma on sellainen "jos kutsun yhden serkun, joudun kutsumaan kaikki"-ajattelu. Mieheni ajattelee ihan samoin ja minusta tuntuikin käsittämättömältä kun hän listasi häidemme vieraslistaan ihmisiä, joiden nimiäkään ei muistanut. Täytyisi kyllä päästä eroon näistä ajatuksista...
VastaaPoistaSiihenhän sitä liian usein sortuu, miettimään mikä olisi kenestäkin kiva. Kaikkia ei kuitenkaan voi kutsua, me kutsuimme vieraat niin että 120 henkeä oli ehdoton maksimi. Tämä meni yli kahdella.
PoistaJep, näiden kanssa on painittu. Mun mutsia risoo kun sen sukua kutsutaan aika vähän, ja se on tehny sen mulle selväks. Jossain vaiheessa kun sanoin sille, että tilan kokokin asettaa jonkunlaisen rajan väkimäärälle, niin ilmoille lensi jopa ehdotus erillisistä "kaverijuhlista" ja "sukulaisten juhlista", mutta toivon että se oli tarkoitettu vitsiksi.
VastaaPoistaMe ei haluta jättää ketään kaveria kutsumatta siks että voitais sen sijaan kutsua joku sukulainen, joka kuitenkin kutsuttais vain sen sukulaisuussuhteen takia. Ei siinä oo järkeä, kun kavereiden kanssahan me halutaan tätä juhlia.
Ja oon tullu kans siihen lopputulokseen, että jos on esim. riskinä, että kutsuttava ei tunnistais meitä etunimellä vaan jäis miettimään et kenen häät nää nyt oikeen on, niin ehkä se ei sit haittaa vaik sitä ei kutsuiskaa :D Ja valitettavasti monien kaukasempien sukulaisten kanssa on just näin. Siis niiden, joita nähdään vaan jossain jonkun sukulaisen juhlissa parin vuoden välein.
Mä odotan innolla sitä kohtaa, kun mun perheelle selviää, että maistraattiin kutsuttava perhe rajautuu vain ja ainoastaan siihen välittömään perheesen (eli isovanhempia ei kutsuta sinne). Siitä tulee hieno keskustelu. Mutta kun taas esim. se tilan rajallisuus, ja meidän perhe, no, se on aika iso....
En rehellisesti tiedä mitä tekisin sun tilanteessa. Niin onnellinen että jokainen ymmärtää meidän häiden vieraslistan tilanteen.
PoistaKaveritkin voivat olla perhettä...