sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Ihanaa isänpäivää!


En pääse tänä vuonna viettämään isänpäivää oman isäni kanssa. Illaksi varatut stand up-liput ja takaraivossa jyskyttävä deadline pitävät tämän neitosen tiukasti kotikaupungissa.

Olen isin tyttö. Minulle on periytynyt isäni typerä huumori. Kukaan muu ei osaa arvostaa juttujemme nerokkuutta kuin me itse. Välillä oikein tulee onniteltua itseään miten typerän jutun sitä on jostain arkipäivän sanasta keksinyt. Olen kätevä kodin pikkuaskareissa, kuten pintaremontoinnissa ja maalaamisessa. Pienenä halusin maalata taloamme isin kanssa ja hän antoikin minulle ämpärin ja sudin. Vanhassa maaliämpärissä tosin oli vettä ja sitä sutiessa kuivaan puuhun niin kyllähän se väri muuttui, ainakin hetkeksi. Isältä olen perinyt kulttuuripuoleni, olemme kiertäneet museoissa, taidemuseoissa, konserteissa ja teattereissa. Teininä huoneestani löytyi Hansonin julisteen lisäksi julistekopio Dalin Kala & Tiikeri-taulusta. Isän musiikkivaikutus on aina tuonut minulle arvostusta kaveripiireissä.

Hän on se jolle voi soittaa kun eroaa entisestä poikaystävästään ja tarvitsee huomiseksi muuttoapua toiseen kaupunkiin. Hän laittaa ruuvit seinään ja kattoon, tapetoi työhuoneen ja antaa parhaimmat hirvipata-reseptit. Hän on isä.


kuva


2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...