Yksi syy hääblogin aloittamiselle oli mahdollisen hääintoilun pitäminen maltillisena. Hääblogia pitäessä ja niitä lukiessa saa ihan tarpeellisen annostuksen häistä, niiden järjestämisestä ja siihen kuuluvasta hössötyksestä. En oleta että muut pääsevät kanssani samaan riemuun ja intoon hajuttomista saippuakuplista tai juuri oikean värisestä organza-nauhasta. En myöskään sitä keneltäkään odota.
Tulin eilen kotiin häämessuilta Tampereelta, enkä olisi ikinä pyytänyt poikaystävääni mukaan, sillä siinä ihmismassassa voi mennä hermot herkästi itsellänikin. Kuitenkin eilisen kotiin tuloni jälkeen hän alkoi lukemaan yllätyksekseni häät-lehteä kannessa mainostetun meriteeman vuoksi. Lyhyeksi jääneen lukemisen jälkeen hän ehdottikin että sitten kesällä mennään kameran kanssa keskustaan pyörimään ja etsitään hyvä kuvaustausta hääkuvillemme, käydään syömässä Boathousessa, maistellaan viinit ja mietitään haluammeko sittenkin kakun jostain muualta. Samoin pitää sopia pikainen oppitunti auton hallintaan sen omistajan kanssa ja käydä veneillen katsomassa juhlapaikkaa myös mereltä.
Se tuntui hyvältä. Olen aina painottanut että hääjuhlamme on kahden ihmisen juhla ja vaikka noilla miehillä onkin monesti tapana sanoa että saat päättää täysin sitä ja tätä, ei se tarkoita sitä ettei heillä olisi mielipidettä asiasta. Mielipide ei vain ole juuri sillä hetkellä saatavilla. Hyvä puoli häiden aikaisen suunnittelun aloittamisessa on se, että vaikka itselläni on kaikki täysin selkeää mielessäni, saattaa toiselle sen kokonaisuuden huomaaminen kestää aikansa.
Nyt kun mennään kevättä kohti ja sen tuomat paineet kasautuvat päälle, on ihanaa tietää että vierelläni on se toinen, joka täydentää minut, se jonka kainaloon voi käpertyä kun väsyttää tai nauraa hauskoille kissavideoille aamyöstä kun uni ei tulekaan. Kevätväsymyksen kiukku häviää nopeasti kun toinen tulee kotiin ja ilahtuu aidosti minut nähdessään. Häiden suhteen minulle on ihan sama millaiset postimerkit meille tulee, sataako kaatamalla, meneekö sukkahousut rikki ja korko poikki, sillä minulla on kaikki mitä tarvitsen ihan tässä vieressäni, minun paras ystäväni.
Tulin eilen kotiin häämessuilta Tampereelta, enkä olisi ikinä pyytänyt poikaystävääni mukaan, sillä siinä ihmismassassa voi mennä hermot herkästi itsellänikin. Kuitenkin eilisen kotiin tuloni jälkeen hän alkoi lukemaan yllätyksekseni häät-lehteä kannessa mainostetun meriteeman vuoksi. Lyhyeksi jääneen lukemisen jälkeen hän ehdottikin että sitten kesällä mennään kameran kanssa keskustaan pyörimään ja etsitään hyvä kuvaustausta hääkuvillemme, käydään syömässä Boathousessa, maistellaan viinit ja mietitään haluammeko sittenkin kakun jostain muualta. Samoin pitää sopia pikainen oppitunti auton hallintaan sen omistajan kanssa ja käydä veneillen katsomassa juhlapaikkaa myös mereltä.
Se tuntui hyvältä. Olen aina painottanut että hääjuhlamme on kahden ihmisen juhla ja vaikka noilla miehillä onkin monesti tapana sanoa että saat päättää täysin sitä ja tätä, ei se tarkoita sitä ettei heillä olisi mielipidettä asiasta. Mielipide ei vain ole juuri sillä hetkellä saatavilla. Hyvä puoli häiden aikaisen suunnittelun aloittamisessa on se, että vaikka itselläni on kaikki täysin selkeää mielessäni, saattaa toiselle sen kokonaisuuden huomaaminen kestää aikansa.
Nyt kun mennään kevättä kohti ja sen tuomat paineet kasautuvat päälle, on ihanaa tietää että vierelläni on se toinen, joka täydentää minut, se jonka kainaloon voi käpertyä kun väsyttää tai nauraa hauskoille kissavideoille aamyöstä kun uni ei tulekaan. Kevätväsymyksen kiukku häviää nopeasti kun toinen tulee kotiin ja ilahtuu aidosti minut nähdessään. Häiden suhteen minulle on ihan sama millaiset postimerkit meille tulee, sataako kaatamalla, meneekö sukkahousut rikki ja korko poikki, sillä minulla on kaikki mitä tarvitsen ihan tässä vieressäni, minun paras ystäväni.
Ihanaa ystävänpäivää...
Poistin viimeisestä postauksesta kommenttisi vahingossa. (Bussissa sormet ja kännykän näyttö eivät pelanneet yhteen.) Argh! Joten, en ehtinyt sitä edes sisällölä lukea.. joten jos kävisit uudelleen sen kommaamassa? -Kiitos! :)
VastaaPoistaIhan kuin oma lukemaa tekstiä olis kirjoittanut, siis ton hössötyksen ja miesten osallistumisen suhteen!
VastaaPoistaMusta on jotenkin hassua kun välillä kuulee että joku morsio on vetänyt palkokasvit syvälle sieraimeen kun muut ihmiset eivät olekaan innostuneet häistä samalla kapasiteetillä. Tietty on inhottavaa jos ketään ei kiinnosta häät ollenkaan, mutta on jotenkin absurdia odottaa että kaikki jaksaisivat vouhottaa ja innostua kaikesta häähulluttelusta...
En jotenkin edes osaisi vaatia että Andy jaksaisi innostua häistämme samalla tavalla kuin minä, varsinkaan tässä vaiheessa! :D
Ja joissain asioissa hän on jo sanonut painavan sanansa ettei esimerkiksi tahdo missään nimessä jotain tiettyä asiaa ja että ehdottomasti tahtoo jotain. Sitten yhdessä pohditaan että mikä olis paras ratkaisu :)
Juuri näin sen pitää olla :). Hyvää ystävänpäivää!
VastaaPoistaHyvä teksti ja pointti! Myös minulle yksi syy blogin aloittamiselle oli tuo hössstyksen kanavointi yhteen paikkaan. Ettei tarvi läheisiä vaivata asialla. Silti kyllä tuntuu vähän etäiseltä, että osa bloggaajista tuntuu suunnittelevan "vain omia häitään". Ehkä joidenkin miehet on enemmän ihan sama -ajatuksella, mutta onhan se nyt tärkeää, että yhteisiä juhlia sitä järjestetään. Suuntaan siis hössöttämisen jatkossakin blogiin ja isoissa valinnoissa tehdään jutut kaksin :)
VastaaPoistaOsimoilleen näin ;) Hieno teksti - itselläkin blogin aloittaminen ollut pursuilevan innostuksen kanavointi yhteen kohteeseen. Helppo pysyä kaiken keskellä itsekin kärryillä :D
VastaaPoistaAivan ihana blogi tämä, lisäsin oman blogini linkkilistaan <3
www.olipakerransatu.blogspot.fi