Olen saanut paljon kyselyitä ystäviltämme siitä miten meidän häämme etenevät. Aika valmiithan ne ovat. Vaikka rukseja ei tehtävälistasta ole saatu ruksittua vielä, odottavat nekin vain hääpäivän lähestymistä. Kirkkoharjoitusta kun on turha tehdä neljä kuukautta etukäteen ja kiitoskortitkin on järkevä lähettää vasta sitten häiden jälkeen.
On hankalaa etten voi vielä hehkuttaa teille tulevaa pukuani, miehen pukua tai mitään muutakaan häidemme yksityiskohdista, sillä vieraidemme lisäksi myös mieheni työkaverit lukevat blogiani. Haluan pitää asiat piilossa, edes äitini ei näe pukuani ennen hääpäivää, puvusta tietää vain minä ja Saara. Moni asia on yllätys myös miehelleni ja hän onkin töissä sanonut ettei halua tietää mitään blogistani, ihana. Näemme toisemme ensi kertaa täydessä tällingissä kirkossa. Vanhanaikaista, romanttista, mutta myös todella pelottavaa, sillä olen hyvin tunteellinen.
Kun koko homma on täysin valmista päässäni, mietinkin kaiken tämän jälkeen että mitä tekisin toisin. Olen todella iloinen meriteemastamme ja teema valikoitui täysin juhlapaikan mukaan, en pystyisi kuvittelemaan maalaisromanttista teemaa tai smokeilla varustettua cocktail-juhlaa paikkaan missä seiniä koristavat airot ja erilaiset meriaiheiset maalaukset.
Mitä siis tekisin toisin? En ehkä panostaisi vieraiden "lahjoihin" ja siihen liittyviin asioihin niin paljon. Viettäisin ehdottomasti paljon enemmän aikaa kaasojeni kanssa ja pakottaisin heidät kuuntelemaan häähömppää vaaleanpunaisen shamppanjan ja macaronsien kera. Pakottaisin heidät ehkä jopa askartelemaankin. Nyt kun kaikki narut ovat tiukasti omissa käsissäni olisi ihan virkistävääkin saada siihen seuraa. Lisäksi olisin ottanut paljon enemmän kuvia kaikesta suunnittelun varrelta. Nytkään niitä ei paljoa ole, vaikka kannan kameraani laukussa mukana.
Mikäli juhlapaikkamme olisi ollut varattu, olisimme menneet varmaankin britti-teemalla täysin. Jokainen pöytä olisi ollut joku Lontoon katu, värit olisivat tulleet Iso-Britannian lipusta, kutsut olisivat sinetöity, vieraat kuljetettaisiin punaisella bussilla ja itse menisimme englantilaisella taksilla. Save the date-kortit olisimme lähettäneet viime vuoden Lontoon matkaltamme. Meriteema on kuitenkin paljon toimivampi meille, lisäksi voimmehan lisätä pieniä yksityiskohtia tästäkin illan varrelle.
Mitä vielä voin tehdä? Haluan ehdottomasti korostaa häidemme rentoutta ja toiveessa on vahvasti että vieraat pukeutuisivat värikkäästi. Monelle naispuoleiselle häävieraalle kun on iskostustunut päähän että häissä pitää olla beigeä tai jotain hempeää pastellia. Miehet saavat laittaa vapaasti punaiset housut jos siltä tuntuu ja takin saa heittää pois heti kun on kuuma. Purkkarit ilman sukkiakin on sallittua, ei se ole niin justiinsa. Tämä onnistuu riittävän selkeillä ohjeilla ja se hoituu työn alla olevien häänettisivujen kautta.
Toinen ohjeistus on puheiden kanssa. Ei mitään typeriä huumoripuheita, muttei myöskään niitä puheita missä kerrotaan koko sulhasen/morsiamen cv:n historia, joka lähinnä siis painottuu työhön tai opiskeluun. Ihan kuin elämä päättyisi niihin häihin. Puheita saa pitää kaikki ketkä haluavat, puheet kuitenkin ovat kunnioitus hääparille, ei vieraille, vaikka ne saattavat joskus vieraista tuntua pitkästyttäviltä.
Paljon on kuitenkin jo tehty ja taas ruksin pari kohtaa pois To do-listastamme. Ehkä näin kesää kohti mentäessä olen niin innostunut sisään tulevasta valosta ja lämmittävästä auringonpaisteesta, että huomaan ettei siihen hyvään fiilikseen paljoa tarvita.
On hankalaa etten voi vielä hehkuttaa teille tulevaa pukuani, miehen pukua tai mitään muutakaan häidemme yksityiskohdista, sillä vieraidemme lisäksi myös mieheni työkaverit lukevat blogiani. Haluan pitää asiat piilossa, edes äitini ei näe pukuani ennen hääpäivää, puvusta tietää vain minä ja Saara. Moni asia on yllätys myös miehelleni ja hän onkin töissä sanonut ettei halua tietää mitään blogistani, ihana. Näemme toisemme ensi kertaa täydessä tällingissä kirkossa. Vanhanaikaista, romanttista, mutta myös todella pelottavaa, sillä olen hyvin tunteellinen.
Kun koko homma on täysin valmista päässäni, mietinkin kaiken tämän jälkeen että mitä tekisin toisin. Olen todella iloinen meriteemastamme ja teema valikoitui täysin juhlapaikan mukaan, en pystyisi kuvittelemaan maalaisromanttista teemaa tai smokeilla varustettua cocktail-juhlaa paikkaan missä seiniä koristavat airot ja erilaiset meriaiheiset maalaukset.
 |
| kuva viime vuodelta, kun käytiin vähän fiilistelemässä |
Mitä siis tekisin toisin? En ehkä panostaisi vieraiden "lahjoihin" ja siihen liittyviin asioihin niin paljon. Viettäisin ehdottomasti paljon enemmän aikaa kaasojeni kanssa ja pakottaisin heidät kuuntelemaan häähömppää vaaleanpunaisen shamppanjan ja macaronsien kera. Pakottaisin heidät ehkä jopa askartelemaankin. Nyt kun kaikki narut ovat tiukasti omissa käsissäni olisi ihan virkistävääkin saada siihen seuraa. Lisäksi olisin ottanut paljon enemmän kuvia kaikesta suunnittelun varrelta. Nytkään niitä ei paljoa ole, vaikka kannan kameraani laukussa mukana.
Mikäli juhlapaikkamme olisi ollut varattu, olisimme menneet varmaankin britti-teemalla täysin. Jokainen pöytä olisi ollut joku Lontoon katu, värit olisivat tulleet Iso-Britannian lipusta, kutsut olisivat sinetöity, vieraat kuljetettaisiin punaisella bussilla ja itse menisimme englantilaisella taksilla. Save the date-kortit olisimme lähettäneet viime vuoden Lontoon matkaltamme. Meriteema on kuitenkin paljon toimivampi meille, lisäksi voimmehan lisätä pieniä yksityiskohtia tästäkin illan varrelle.
 |
| kuva |
Mitä vielä voin tehdä? Haluan ehdottomasti korostaa häidemme rentoutta ja toiveessa on vahvasti että vieraat pukeutuisivat värikkäästi. Monelle naispuoleiselle häävieraalle kun on iskostustunut päähän että häissä pitää olla beigeä tai jotain hempeää pastellia. Miehet saavat laittaa vapaasti punaiset housut jos siltä tuntuu ja takin saa heittää pois heti kun on kuuma. Purkkarit ilman sukkiakin on sallittua, ei se ole niin justiinsa. Tämä onnistuu riittävän selkeillä ohjeilla ja se hoituu työn alla olevien häänettisivujen kautta.
 |
| Häissä 2013 |
Toinen ohjeistus on puheiden kanssa. Ei mitään typeriä huumoripuheita, muttei myöskään niitä puheita missä kerrotaan koko sulhasen/morsiamen cv:n historia, joka lähinnä siis painottuu työhön tai opiskeluun. Ihan kuin elämä päättyisi niihin häihin. Puheita saa pitää kaikki ketkä haluavat, puheet kuitenkin ovat kunnioitus hääparille, ei vieraille, vaikka ne saattavat joskus vieraista tuntua pitkästyttäviltä.
Paljon on kuitenkin jo tehty ja taas ruksin pari kohtaa pois To do-listastamme. Ehkä näin kesää kohti mentäessä olen niin innostunut sisään tulevasta valosta ja lämmittävästä auringonpaisteesta, että huomaan ettei siihen hyvään fiilikseen paljoa tarvita.
Ihania ajatuksia. Jotenkin itse kolahti tuo enemmän kaasojen kanssa tekeminen. Minä olen kanssa sellainen ihminen, jonka tulee pidettyä ohjat omissa käsissä, koska tiedänpähän ainakin tekemäni jäljen laadun.. mutta toisaalta nämä ovat sellaisia asioita, joita olisi ihana jakaa kaasojen kanssa. Ei pelkästään kirjoittaa blogiin ja joskus huikata, että käykääpä lukemassa, jos huvittaa.. mulla on vielä aikaa, joten tässä täytyy ehkä skarpata :)
VastaaPoistaJa oon muuten ihan samaa mieltä pukeutumisen suhteen. Toki toivon tilaisuutta arvostavaa pukeutumista, mutta miehen puvun ei ole pakko olla musta, eikä pikkutakkia ole pakko laittaa ollenkaan, eikä siinä varsinkaan hikoilla jonkun etiketin vuoksi! :)
Niin ja täytyy vielä sanoa, että näytätpä tyrmäävän upealle tuossa viimeisssä kuvassa! :)
Pitäisi opetella välillä antamaan muillekin vapautta tehdä juttuja, mutta kova pää ja luonne. Minkäs teet :D
PoistaVoi kiitos! Tämä mekko on lemppareita!
Mä voi niin kuvitella itseni miettimässä vuoden päästä että miksen antanut muiden auttaa? Ihan samanlainen oon, kaikki pitää tehdä itse, jotta tietää mitä tapahtuu!
VastaaPoistaPs. oot ihan älyttömän nätti tuossa mekko kuvassa!