Palomiehen morsian kirjoitti blogissaan hääblogien kääntöpuolesta, arjesta ja haastoi muut hääbloggaajat kertomaan oman tarinansa.
Olemme pitäneet yhtä nyt viisi vuotta ja siinä ajassa arki on tullut vastaan parin vuoden kuherrusajan jälkeen. Kun arki iski, niin iski se tosissaan. Toisen naamaa ei halunnutkaan katsella aamusta iltaan ja pitää kädestä kiinni television äärellä. Oma minä painoi parisuhteen päälle ja halusi erottua parista yksilönä. Tässä vaiheessa suhdettamme toisen ah niin ihanat ja söpöt tavat ja ominaisuudet muuttuivat ärsyttäviksi.
En ole luonteeltani helpoin ihminen. Tiedän että osaan olla ylidramaattinen, äkkipikainen ja hyvin hyvin tunteideni vietävissä. Se mikä meidät piti ja pitää niin hyvin yhdessä on se miten toimimme yhteen. Alkuun kun omaa paikkaansa suhteessa haki, haki samalla myös tapaa riidellä. Sillä kyllähän jokaisessa suhteessa riidellään. Huomasin kuitenkin olevani se joka yritti aina saada toisesta jotain irti riidan alkaessa. Ilman mieheni ihmeellistä kärsivällisyyttä olisi temperamenttisemman vastapuolen kanssa laitettu jo lusikat jakoon.
Mieheni ei kuitenkaan ole alikynnessä, vaan hän omalla kiltteydellään ja kärsivällisyydellään saa minut rauhoittumaan. Niinä hetkinä joina ymmärrän oman typeryyteni (riitely siivouksesta tms. turhan päiväisestä) olen hetken hiljaa ja mietin miten hemmetin onnellinen sitä saa olla että toinen on täysin erilainen kuin minä. Mikäli riidan aihe on oikeasti aito, emme ikinä jätä asioita puhumatta tai omalla nojalleen. Emme myöskään kävele tilanteesta pois. Siitä olen onnellinen. Mikään ei ole pahempaa kuin toinen lähtee riidan keskellä pois.
En kaipaa sitä alun kuherruskuukautta ja uuden tunnetta. Nautin siitä varmuuden tunteesta että tiedän toisen rakastavan minua ja olevan minua varten kun sitä tarvitsen. Hetkestä, kun voimme käpertyä rauhassa sohvalle kissamme kanssa viltin alle ja olla sanomatta mitään. Nauraa kissan kommelluksille ja lähetellä typeriä kuvia toisillemme toista piristämään. Meidän arkemme on jo täysin osa meitä ja pienetkin arjen asiat yhdessä voittavat ensitreffit ja ihastukset. Toisen tavat on osa toista. Toinen on toinen meistä. Me olemme me. Se riittää.
Olemme pitäneet yhtä nyt viisi vuotta ja siinä ajassa arki on tullut vastaan parin vuoden kuherrusajan jälkeen. Kun arki iski, niin iski se tosissaan. Toisen naamaa ei halunnutkaan katsella aamusta iltaan ja pitää kädestä kiinni television äärellä. Oma minä painoi parisuhteen päälle ja halusi erottua parista yksilönä. Tässä vaiheessa suhdettamme toisen ah niin ihanat ja söpöt tavat ja ominaisuudet muuttuivat ärsyttäviksi.
En ole luonteeltani helpoin ihminen. Tiedän että osaan olla ylidramaattinen, äkkipikainen ja hyvin hyvin tunteideni vietävissä. Se mikä meidät piti ja pitää niin hyvin yhdessä on se miten toimimme yhteen. Alkuun kun omaa paikkaansa suhteessa haki, haki samalla myös tapaa riidellä. Sillä kyllähän jokaisessa suhteessa riidellään. Huomasin kuitenkin olevani se joka yritti aina saada toisesta jotain irti riidan alkaessa. Ilman mieheni ihmeellistä kärsivällisyyttä olisi temperamenttisemman vastapuolen kanssa laitettu jo lusikat jakoon.
Mieheni ei kuitenkaan ole alikynnessä, vaan hän omalla kiltteydellään ja kärsivällisyydellään saa minut rauhoittumaan. Niinä hetkinä joina ymmärrän oman typeryyteni (riitely siivouksesta tms. turhan päiväisestä) olen hetken hiljaa ja mietin miten hemmetin onnellinen sitä saa olla että toinen on täysin erilainen kuin minä. Mikäli riidan aihe on oikeasti aito, emme ikinä jätä asioita puhumatta tai omalla nojalleen. Emme myöskään kävele tilanteesta pois. Siitä olen onnellinen. Mikään ei ole pahempaa kuin toinen lähtee riidan keskellä pois.
En kaipaa sitä alun kuherruskuukautta ja uuden tunnetta. Nautin siitä varmuuden tunteesta että tiedän toisen rakastavan minua ja olevan minua varten kun sitä tarvitsen. Hetkestä, kun voimme käpertyä rauhassa sohvalle kissamme kanssa viltin alle ja olla sanomatta mitään. Nauraa kissan kommelluksille ja lähetellä typeriä kuvia toisillemme toista piristämään. Meidän arkemme on jo täysin osa meitä ja pienetkin arjen asiat yhdessä voittavat ensitreffit ja ihastukset. Toisen tavat on osa toista. Toinen on toinen meistä. Me olemme me. Se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti