Meidän vihkiminen Tuomiokirkossa osa 1

Vihkiminen alkoi tasan kello 15.00 ja saavuimme jo hyvissä ajoin ennen puolta kirkolle. Tosin osa vieraista oli siellä jo vielä aiemmin ennen puolta ja kaasojen piti mennä häätämään vieraat isoille portaille, jotteivat kaikki näkisi minua ennen vihkimistä. Pieni tuskanhiki meinasi tässä vaiheessa tulla, sillä edellinen vihkiminen venyi ja venyi eikä sakastiin pääse Tuomiokirkossa tietenkään muuta kautta kuin siitä ovesta mistä kaikki vieraatkin kulkevat. Noin kello 14.40 edellinen vihkiminen vihdoin ja viimein päättyi ja varttia vaille yritin jotenkin pujahtaa sakastiin kenenkään huomaamatta. En usko että kokovalkoisessa puvussa hiippailevaa morsianta on vaikea huomata. Joten tulevat morsiamet, mikäli teillä on piiiitkä vihkiminen tiedossa, niin olkaa ystävällisiä ja ajatelkaa muita. En tarkoita että toimitusta tulisi lyhentää, vaan siitä tulisi kertoa ajoissa suntiolle, joka voi kertoa sen seuraavalle parille. Näin vältytään seuraavan vihittävän parin turhalta seisottamiselta sekä teidän häiden onnittelukulkueen onnistumiselta. Nythän niitä vieraita oli jonkun verran sekaisin, sillä kirkkoon sisälle pääsi todella myöhään. Lisäksi muusikoidelle tulee kiire virittää tarvikkeensa, edellisten vielä korjaillessa tavaroitaan.

Sakastissa minua ei jännittänyt tippaakaan. Odotin koko ajan että kohta romahdan, mutta ei. Tilanne hallussa, isä kertoili vitsejä ja hihitin niille. Siinä vaiheessa nauru oli jo lähellä kun lähdimme vähän väärään aikaan astelemaan alttaria pitkin, lisäksi askeltahti tuotti isälle yllättävää vaikeutta. Kun on pitkät jalat, sitä on tottunut kävelemään vähän rivakammin.

Sisääntulomusiikkina toimi Pachelbelin Canon in D, joka löytyy täältä.

Näin Karrin komeana alttarin päässä. Halasin isääni, otin Karria käsipuolesta ja hymyilin kuin naantalin aurinko. Tässä sitä mennään. Meidän pappimme oli ihana, kuuntelin hänen sanojaan ja rauhoittelin vieressäni tärisevää sulhoa. Kaasoni, Karrin sisko luki otteen Laulujen laulusta. Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten... Sanoimme toisillemme tahdon ja Karri yllätyksekseni kaatoi minut suudelmaa varten.

Virren sijasta lahjakkaat ystävämme esittivät Corinne Bailey-Raen Just like a Starin, jota kuuntelimme ihan suhteemme alkuaikoina. Tuomiokirkossa on mieletön akustiikka ja tuo oli ainoa kohta missä tyyneyteni meinasi hiukan särkyä. En ollut kuullut heidän sovitustaan kappaleesta aiemmin, sillä olin pitänyt sen tietoisesti itseltäni salassa.

Pois astelimme Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijan tahtiin, joka oli nappivalinta. Moni vieraistamme kertoi saaneensa kylmät väreet kun kappale alkoi. Niin sain minäkin. Alku- ja loppumusiikista vastasi Mennään vaan-blogin morsio lahjakkaine ystävineen. Kiitos <3

Kaikki kuvat Asta Karell Photography - ethän kopioi.

Toinen osa tulee ensi viikolla! Näitä kuvia on niin paljon!