Suunnittelua...

Lupaan että pukupostauksia ei tule vähään aikaa tämän jälkeen. 

Lähdin miettimään mistä elementeistä haluan puvun koostuvan, kuten aiemmin totesin on olkaimeton puku kohdallani poissuljettu. 

Selkä

Selän haluaisin olla aika avoin, muttei kuitenkaan niin että efekti on halvan näköinen. Pidän paljon selästä avonaisia pukuja ja tämä tuo myös kampauksen aina kauniisti esille.

kuva

Etuosa

Etuosa saisi jatkaa pitsilinjaa. Venekaulus on kaunis, mutta rintavuuteni vuoksi saan unohtaa sen. Haluaisin eteen myös avonaisuutta, sillä se jättäisi mahdollisuuden kaulakorulle. Kaksiolkaiminen toimisi avonaisen selän kanssa, mutta olen mieltynyt epäsymmetriseen, yksiolkaimiseen malliin.

Helma

Entä jos päällispitsi toimisi pitkänä helmana ja alla olisi lyhyempi helma? Kuulostaako tyhmältä vai voisiko ideaa lähteä kehittämään.Vähän kuten alla olevassa kuvassa, mutta niin että helma peittäisi kauttaaltaan.

Helman voisi heittää illan mittaan pois ja alta paljastuisi pitsimekko

Hääpuvun teettäminen?

Käynti Pronoviaksella oli ihana, mutta se jokin "aaah ihana, tämä se on"- tunne jäi. Ehkä odotukseni oli liian korkealla ja olen katsonut aivan turhan monta romanttista hömppäleffaa, jossa hääpuvun sovitus on kuvattu jopa itse häitä jännemmäksi ja hauskemmaksi.

Se minkä valitsimme parhaimmaksi oli hinnaltaan noin 2400€. Tämä jäi mietityttämään, haluanko oikeasti maksaa sen verran puvusta joka ei ole täysin kuin minulle tehty? Sitten äitini sen sanoi: mitä jos teetettäisiin sinulle se unelmiesi puku? Miksi emme teettäisi? Ihailin aikanaan Emilia ja Mikko Leppilammen häiden Emilian puvun ideaa ja sen käytännöllisyyttä. Puvun päällä oli irroitettava helma, jonka alta paljastui lyhyt mekko. Mihinkään jatkopaikkaanhan ei hääpuvussa ainakaan Helsingissä saa mennä. Toisaalta taas jos hääpuvun helmaa ei voi irroittaa joudun ostamaan toisen mekon jatkoille...

kuva

Puku on Teemu Muurimäen suunnittelema ja nyt kun hän on palannut takaisin Suomeen saatanpa käydä hänen luonaan. 

Herkistelyä Pronoviaksella

Eilen pääsin elämäni ensimmäistä kertaa tilanteeseen, joka aiheutti perhosia vatsaani ja kyyneliä äitini silmäkulmaan. Menimme kokeilemaan hääpukuja.

Olen käymässä Espanjan Malagassa, josta Pronoviaksen omia liikkeitä löytyy kaksi. Varasimme ajan alkuviikosta ja eilen menimme ensimmäiseen sovitukseen. Pronoviaksen liike sijaitsee aivan Malagan kävelykadun tuntumassa. Täytyy myöntää että jännitti kun astuimme ovesta sisälle. Meitä oli vastassa kaksi todella ystävällistä myyjää jotka pyysivät meitä istumaan tietokoneen äärelle ja rauhassa valitsemaan pukuja sovitukseen. Visioni oli aika selkeä puvun yläosan suhteen. Minulla on huonoja kokemuksia olkaimettomista puvuista, joten ne olivat kohdaltani poissuljettuja. Halusin myös että puvussani tulisi olemaan pitsiä. Sovituskoppiin päätyi kuusi mekkoa. Sovituskoppi oli valtava ja siellä oli minulle koroke ja makutuomareille sohva.

Ensimmäinen kokeilemani mekko oli kreikkalaistyylinen, hyvin ajaton ja jopa rento puku.

Puvusta löytyi haluaami klassisuutta ja mikä tärkeintä olkain. Tämä ei kuitenkaan ollut minulle. 

Toinen mekko oli kokonaan erilainen kaikista muista valitsemistani malleista. Merenneito helma ja puvun päälle erikseen kiinnitettävä etusosa, jonka voi iltaa kohden sitten heittää pois. En pitänyt tuosta helmasta yhtään, joten tämäkään ei tuntunut omalta. Ei saa välittää noista minun käsistäni, halusimme että mekon helman linja tulee hyvin esille. 

Kolmas kokeilemani mekko oli jo enemmän tyyliäni. Yksiolkaiminen yläosa, pitsiä, laskeutuva helma ja todella kaunis laahus. Tämä miellytti, mutta ei tuonut äitini silmään kyyneliä.

Näiden jälkeen myyjä oli saanut kuvan haluamastani ja toi minulle koppiin mekon, jota en tietokoneelta valinnut. Olin myyty. Äitini herkistyi ja myyjälle tuli kylmät väreet. Tätä mekkoa en tietenkään voi tänne julkaista. Muut mekot joita sovitin tämän jälkeen jotenkin vaan unohtuivat.

ja juhlapaikka on...

Aijai sitä voitonriemua ja omahyvää kun juhlapaikka selvisi. Ehdimme vielä mieheni kanssa lyödä aamulla vetoa paikasta. Hän veikkasi Katajanokan kasinoa (joka oli loistava veikkaus), minä jo aiemmin mainittua Sipulin talvipuutarhaa.

Vihkiminen oli Ruttopuiston Vanhassa Kirkossa eikä kyyneleiltä säästytty. Tämän jälkeen me emme suinkaan hypänneet bussiin vaan vanhan ajan ratikkaan, jolla ajelimme ympäri Helsinkiä tunnin. Samalla jännittäen minne päädymme juhlimaan uutta hääparia.

Hääjuhla oli kuin olikin Ravintola Sipulin talvipuutarhassa. Juhlatila oli laitettu todella kauniiksi ja palvelu, ruoka ja viinit olivat erinomaiset. Ehdinpä jopa napata pari kuvaakin. Paikalla oli loistava ammattikuvaaja sekä eräs ystävämme otti kuvia, joten jätin kamerani suosiolla laukkuuni. Juhliin oli järjestetty myös muodissa oleva Photobooth, joiden ottaminen oli toivottavasti yhtä hauskaa kuin niiden katseleminen myöhemmin.

Aikataulu oli ihanan rento ja kuten aina tuntui aika menevän kuin siivillä. Tämä vain vahvisti jo tekemäämme oman juhlapaikan valintaa. Royal ravintolat ovat selkeästi konkareita hääjuhlissa. Kaikki toimi aivan loistavasti ja rakkautta oli niin paljon ilmassa. Ihanaa!

Alla vielä kuva kakusta, vadelma-valkosuklaa. Nam! Nämä olikin ne kamerani ainoat julkaisukelpoiset kuvat, loput ovatkin meidän pöytämme hulttioista.

Aurinkoa hääpäivälle!

Tänään on luvassa ihanien ystäviemme häät. Jännän päivästä tekee se että kirkon jälkeen on yhteiskuljetus hääpaikalle, joka on salaisuus. Kukaan ei siis tiedä mihin me olemme menossa, paitsi bussikuskit. Arvauksia onkin tehty ja vastaukseksi saatu vain salaperäistä hymyilyä.

Häiden vieraslista on serran verran suuri että Kämpin Peilisali on poissuljettu, samoin G18, sillä pari paljasti että häät ovat ravintolassa. Talvihäihin mainiosti sopiva Ravintola Sipuli on tällä hetkellä vahvin veikkaukseni. Saa nähdä osunko oikeaan. Kuvia ja kohteen paljastus luvassa kun tämä paljastuu itsellenikin!

ravintola Sipulin talvipuutarha

Mahtavaa että he saivat näin aurinkoisen päivän hääpäiväksi. Tänään saadaan loistavia kuvia otettua myös ulkona, mikäli pari vain tarkenee. Jumituin pinterestiin ihailemaan talvihäistä otettuja hääkuvia. Niissä on oma tunnelmansa ja on upeaa että talvihäät ovat yleistyneet. Suomessa kun talvi on hallitsevin vuodenaika. Mutta nyt mekon silitykseen ja sukkahousujen etsintään!

kuva

Kikkailen nyt näillä kuvien koolla, minun silmääni miellyttää tämä vähän isompi niin jään jatkossakin siihen...

Mahdollisuus voittaa DJ, valaistus ja äänentoisto juhliisi!

Tulevien pääkaupunkiseudun morsioiden ja muidenkin juhlia suunnittelevien kannattaa käydä tykkäämässä Ääni & Viihde-yrityksen facebook-sivuista. He arpovat tykkääjien ja postauksen jakaneiden kesken 1500€ arvoisen viihdepaketin, joka sisältää DJ:n, valaistuksen sekä äänentoiston. Nyt strobovalot ja savukoneet täysille!

Osallistu kilpailuun tästä.

Löytyi!

Etsin ja etsin tämän viikon mekkoja eri kaupoista, mutta tämä aika vuodesta on hankala. Jo kauppoihin tulleet kevätmekot ovat väritykseltään todella hentoisia. Muut tulleet mekkouutuudet sopivat enemmän toimistokäyttöön materiaalinsa ja pitkien hihojensa puolesta. Alennusmyynneissä jäljellä on enää pikkumustia.  Puhumattakaan sovittamisesta talvisaikaan, iho kalpea, selkä hiessä valojen kuumuudesta ja tukka sähköisenä villapaidan poisoton jälkeen. Juu vali vali, neljä vuodenaikaa ja niin edespäin.

Mutta nyt löytyi. Karen Millen ei petä, ei pettänyt nytkään. Olen onnellinen!

Mekko täältä

Mitä häihin päälle?

Kuten aiemmin kerroin on meillä ilo ollut saada kutsuja sekä osallistua useisiin ystäviemme häihin. Kuitenkin aina häiden lähestyessä iskee sama ongelma: mitä laittaa häihin päälle?

Kellon- ja vuodenaika sanelevat jonkin verran. Iltahäissä on sopivaa pukeutua pitkäänkin mekkoon, talvihäissä taas tuskin tulee käytettyä kovin pastellimaisia värejä. Pukukoodi kannattaa googlata mikäli sellainen on kutsuun laitettu, sillä vaikka moni pelkää alipukeutumista ei liian hieno pukeutuminenkaan ole hyvä asia. Varma keino on kysellä samoihin häihin meneviltä ystäviltä pukeutumisesta, sekä tietysti morsiamelta.

Näistä mekoista ottaisin minkä vain. Mekko 1., 2., 3., 4., ja 5.

En halua pukeutua häissä mustaan tai valkoiseen, kai minussa asustelee pieni perinteiden ja etikettien vaalija. Talvihäät tuottavat itselleni aina päänvaivaa, kaappi täynnä pikkumustia ja kesämekkoja, mutta mitä laittaa päälle helmi-maaliskuussa? Mekon tulee olla väriltään talveen sopiva, muttei musta. Laadukasta kangasta ja malliltaan mielellään sellainen että se säilyy pitkään. Pituus riittävä ja helma ei mielellään liian tiukka, että mahtuu tanssimaan ja maistelemaan hääkakkua. Kirkkoa varten päälle vielä olkapäät peittävä huivi, bolero, neuletakki tai jakku.

Avokkini osaa aina häiden kynnyksellä kysyä minkä värisen mekon laitan. Sen jälkeen hän vasta valitsee itselleen kravatin, taskuliinan ja kalvosimet. Kaksi asiaa mitä hänessä rakastankin: huomioonottaminen ja tyylikkyys. Yhteensopivissa asuissa liika on kuitenkin liikaa.

kuva

Asian voi hoitaa tyylilläkin, kuten suosikki julkkispariskuntani Katy & John, joiden molempien musiikkia tullaan kuulemaan häissä. Minä pidän John Mayerin biiseistä ja mies Katy Perryn ulkonä.. musiikista.

kuva

Milloin sanoa tahdon?

Häiden ajankohta oli molemmille selvä: alkusyksy. Minun kylmänsietokyky.. tai noh sanotaan että minun kylmänsietokyvyn puute pois sulkee talven. Kesällä meillä on tapahtumia muutenkin ja usean lomat osuvat elokuulle, niin syksy ajankohtana toimi enemmän kuin hyvin!

kuva

Hämärtyvä ilta, auringonlasku, kesän viimeiset henkäykset ja meri. Paistattelua rantakallioilla ilta-auringon lämmöstä nauttien. Haluamme häidemme olevan rennot, ei tiukkaa aikataulua ei sisällä nyhjöttämistä. Vaan vapaata oleskelua, toisiin tutustumista ja kahden ihmisen juhlaan osallistumista.

Olen aina asunut veden äärellä, en meren mutta järven. Meren läheisyys vei voiton juhlapaikan suhteenkin, enkä kadu. Erikoista miten kaikki loksahtaa paikalleen, niin juhlapaikka, teema jopa hääpuku. Tässä vaiheessa kun ei mitään kiirettä asian suunnittelun kanssa edes ole. Ideoita teemalle ja paikalle oli miljoona, nämä kaikki yhdistämällä saisin aivan kauhean lopputuloksen täynnä materiaa ja tiukkaa aikataulua. Nyt mennään kumminkin asian kanssa rennosti. Vastahan tämä seikkailu alkoi <3

kuva

Hääpaikka

Olin yllättynyt miten aikaisin varaukset täytyy tehdä. Vuoden 2014 elokuu oli jo käytännössä varattu, kun lähdin kyselemään etukäteen miettimiämme paikkoja. Kuten sanottu juhlapaikkamme on valittu ystäviemme häiden juhlapaikan perusteella. Olemme saaneet tai saamme olla mukana kesähäissä Sipulissa, Vihdin Nummituvalla, Keilaniemessä, Boathousessa ja Villa Andaniassa Vuosaaressa, talvihäitä on vietetty ja vietetään Ravintola G18:ssa Yrjönkadulla, Hvitträskin kartanossa Kirkkonummella sekä Kappelin kellarissa. Jääpä yksi tulevien häiden juhlapaikoista vieraille salaisuudeksikin, sillä morsiuspari on järjestänyt kirkosta suoraan paikalle bussikuljetuksen. Ihana idea!

G18

Kesähäissä tärkeää on myös rakennuksen ulkopuolinen tila ja näkö. Kesällä vieraat hakeutuvat useasti ulos vilvoittelemaan ja nauttimaan säästä. Alunperin valitsemamme G18 ei sisällä pääsyä heidän ihanaan sisäpihaan, sillä tämä kuuluu viereisen ravintola Kitchen & Con tiloihin. Lisäksi häidemme kutsuvieraslista paisuu, ei suinkaan karsiudu, kuten aluksi luulimme, joten G18 olisi meille liian pienikin. Oli ykkösenä listallamme, sillä siellä saa valita oman cateringin sekä tuoda omat juotavat.

Pyöreä sali

Tämän jälkeen mietintöihin tuli Kalastajatorppa ja pyöreä sali. Vihkiminen ulkona teltassa, itse juhlat Pyöreässä salissa. Ollessani heihin yhteydessä oli meillä vieraita noin sata, vähän allekin listassamme (nyt 120!). Yhteyshenkilömme mielestä häämme olisivat liian pienet Pyöreään saliin ja hän ei sitä meille edes vaihtoehtona tarjonnut, vaikka sitä nimenomaan kysyimme. Lisäksi ennakkomaksu oli korkea. Se siitä.

Boathouse

Sitten se meidän paikka, Boathouse. Meri vieressä, taatusti hyvää ruokaa, ihana terassi. Sanoinko jo että meri vieressä? Loppujen lopuksi kustannukset eivät ole sen korkeammat kuin esimerkiksi G18:ssa, säästämme aikaa juomien hakemisessa ja cateringin valitsemisessa. Emmekä tarvitse vuokrata astioita, henkilökuntaa, pöytäliinoja vaan kaikki katetaan antimien kustannuksilla. Ystäviemme häät siellä oli ihanat, rennot ja kesäiset. Koristeluita ei juuri tarvita ja hääpari näkee kaikki vieraat kerralla. Täydellistä meille.

Jos teillä on kysyttävää mainitsemistani paikoista autan mielelläni, parhaimman kokemuksen paikoista saa kun käy niissä itse juhlissa. Näkee miten tarjoilu toimii, paikan lämpötilan (tärkeää talvella!), siisteyden, ruuan laadun sekä yleisen tunnelman.

Mistä aloittaa?

Juhlapaikka, mekko, teema, vieraat, pöytäjärjestys...

Häiden suunnittelussa on vaikeaa päättää mistä aloittaa ja mihin panostaa. Onneksemme saamme olla osallisena jopa yhdeksissä ystäviemme häissä tänä vuonna, ensi vuodellekin on omien lisäksi muutamat jo tiedossa. Olemmekin jo pohtineet tulevien morsiamien kanssa hääkierrätystä. Kerran hyväksi koettu voidaan toteuttaa seuraavissakin.

Yhdeltä morsiamelta saimme paikkaidean, toiselta mahtavan valokuvaajan, kolmannelta tyylillemme sopivan kirkon. Mekkoja emme sentään kierretä, joku järjestys sentään.

kuva

547 vuorokautta

Päässä pyörii ja ajatukset lentävät sinne ja tänne. Minä naimisiin?
Jännittää, pelottaa, naurattaa ja samalla ei malta! 547 päivää! Pieni iäisyys.

Maailma on täynnä ihania hääblogeja, onnea, kauniita kuvia ja vielä kauniimpia morsiamia komeine sulhoineen.
Nyt minäkin olen yksi niistä.

Menen naimisiin syyskuun kuudes 2014.
Tästä on hyvä aloittaa...

kuva